Kulttuuri
05.10.2012

Kun Suomi putos puusta

Elokuva. Äijien dopingkäryt Lahden vuoden 2001 MM-hiihdoissa aiheuttivat kansallisen itsetutkiskelun ryöpyn, joka ei ole loppunut vieläkään. Arto Halosen journalistinen uutuusdokumentti Sinivalkoinen valhe kertaa Lahden tarinan, muttei tyydy voivottelemaan sinisilmäisen kansan menetettyä mainetta. Fokus on laajempi.

Kunnianhimoinen elokuva esittelee raadollisen kulissientakaisen maailman, jossa veridopingin käyttö on ollut määrätietoista, keskusjohdettua ja laajalle levinnyttä. Sinivalkoinen valhe seuraa dopingin jälkiä Italiaan, Norjaan ja muihin maastohiihdon suurmaihin. Kerronnallinen ratkaisu laajentaa kansallisen rypemisen koko huippu-urheilun moraalia koskevaksi kohtalonkysymykseksi. Mika Myllylän kaltaiset kärähtäneet ovat kantaneet häpeänsä yksin, vaikka kyse on

Halosen mukaan ollut nimenomaan systemaattisesta toiminnasta.

Sinivalkoisen valhe on uskalias ja perusteellinen elokuva, jonka ainoana heikkoutena voidaan pitää raskaahkoa rakennetta. Lahden tapahtumien etevä seuranta rytmitetään elokuvassa taustoittaviin tapahtumiin, jotka kattavat koko kuvan Suomen maastohiihdon dopingmenneisyydestä ja sen kytköksistä muihin hiihtomaihin. Laaja käsittely on perusteltua, mutta asiaan vihkiytymättömälle nimi- ja tapahtumatulva on ajoittain uuvuttavaa seurattavaa. Toisaalta totuudellisuuden vaatimuksesta nousevan elokuvan on välitettävä draamallisia vippaskonsteja, ja hieman ylipitkä elokuva antaa äänen lukuisalle käryyn osallisille.

Moni päättää toki edelleen vaieta.

***1/2

Lauri Hannus

Sinivalkoinen valhe (Suomi, 2012)

O: Arto Halonen