Kulttuuri
11.12.2013

Kuulin, kuulen

The Hearing, eli Ringa Manner, tekee pöhköilevällä elämäntyylillä hartaankaunista musiikkia. Kilpailemaan hän ei suostu, mutta hakkauttaa silti ulkomaankeikkansa musteena ihoonsa.

Olen matkannut Helsinkiin päässäni kaikuvan äänen johdattelemana. The Hearingin debyyttialbumi Dorian (GAEA, 2013) on vuoden parhaita levyjä, joka on soinut kuulokkeissani syksyn mittaan tiuhaan. Istun Lasipalatsissa sijaitsevassa kahvilassa, ja nainen äänen takana pyörähtää sisään. Ringa Manner kertoo olevansa lievässä krapulassa, mutta on silti erittäin hyväntuulinen. Pohdimme jonkin aikaa vihreän ja valkoisen teen eroja ennen kuin laitan nauhurin pyörimään.

The Hearing syntyi Mannerin mukaan hieman puolivahingossa. "Ensimmäinen biisi, jonka tein tällä levyllä käyttämälläni luupperilla, oli tarkoitettu pääbändilleni Pintandwefallille, mutta sitten jotenkin alkoi tuntua, etten ole valmis siihen." Tällöin elettiin vuotta 2011, ja Paintit valmistelivat kolmatta levyään.

Yksin esitettävän biisin kynnys nousi Mannerille liian suureksi, ja toisaalta myös kunnianhimo vei. "Se tuntui heti isommalta jutulta, josta haluan ottaa vastuun yksin. Toisaalta en halunnut syödä muiden tilaa bändissä."

Mannerille sooloilu ei edusta emobändistä irtautumista, vaan tarjoaa luonnollisen vastavoiman. "Olen huono kilpailemaan sosiaalisesta tilasta, ja jos tuntuu että joudun puolustamaan omaa paikkaani, niin yleensä vain luovutan. Tuntui hauskemmalta rajata oma tila, jossa saan diivailla keskenäni."

Pintandwefallissa Mannerin alter-ego on Cute Pint. Hän ei kuitenkaan pidä The Hearingia selvänä irtiottona söpöilystä. "Dorianista on sanottu, että se on vakava levy. Siellä on silti paljon itselleni luontaista pöhköilyä mukana."

Levyn tekeminen on ollut myös omien ominaisuuksien hyväksymisprosessi. "Tajusin, etten vain saa sisäistä poppiani pois kappaleista, ja sen toteaminen vapautti. Eipä tarvitse pelätä vieraannuttavaan taideilmaisuun päätymistä. Tietty kepeys pysyy aina mukana. "

Mistä tämä sisäinen pop sitten oikein kumpuaa? "Se tulee varmaan lapsuuteni suosikilta, Queenilta, jolta olen oppinut myös paljon musiikin kerroksellisesta rakentamisesta, sekä Michael Jacksonilta. Olen radiopopin kasvatti, ja muille ymmärrettävien biisien tekeminen tuntuu kotoisalta."

Vähät genreistä

The Hearing -nimelle on Mannerin mukaan kaksikin selitystä. "En ole vielä päättänyt, onko se kuuloaisti vai kuulustelu (Court Hearing). Eikä ehkä tarvitsekaan, sillä tajusin, että selityksen voi jättää vain auki. Se on foneettisesti kiva sana, ja siinä on Ringa-nimeni kanssa soiva 'Ring' päässä."

Nimen valinta oli vaikeaa, mutta ratkaisu syntyi luovassa pakossa. Nimi piti päättää ennen yhtä keikkaa, ja Manner oli samaan aikaan lomalla New Yorkissa poikaystävänsä kanssa. "Olin pyöritellyt White Lady and the Owl -henkisiä hirveyksiä, kun bongasin muistikirjastani The Hearingin. Katsoin, että tuo on paras näistä ja kaikin puolin hyvä."

Dorian syntyi treenikämpällä ilman suurempia tuotantopaineita. Studion kello ei raksuttanut, ja sovitukset saivat nousta rauhassa esille.

"Levy on looginen sekamelska kaikesta siitä, mitä olen elämäni aikana sisäistänyt. Olen aina tykännyt vähän kolkosta ja liikuttavasta ilmaisusta. Toisaalta Pintandwefall on ollut täydellinen rokkikoulu, enkä enää murehdi genreasioita. Voin tehdä mitä vain ja katsoa sille oikean kanavan. Levyn laulujen maailmaa selittää myös se, että olen laulanut kymmenen vuotta kuorossa."

Dorianissa vaikuttavaa ovatkin juuri selkäpiitä hivelevät vokaaliharmoniat. Mannerin monessa kerroksessa soivat äänet muodostavat tilan, joka avautuu parhaiten juuri kuulokekuuntelun jyrkkäpiirteisessä stereomaastossa. Manner toteaa, että tästäkin tuotantotavasta on kiittäminen juuri ikisuosikkiQueenia.

Humalaa ja onnea

En tohtinut aiemmin kysyä kohmelosta, mutta nyt darra on nostettava pöydälle. Sometimes- kappaleessa lauletaan "Maybe it's all the alcohol, but you make me warm inside." Herätäänkö seuraavana aamuna onnellisina vai katuvina?

"Siinä herätään ihan perusdarrassa. Tuonkin biisin kohdalla oli jännä jälkikäteen tajuta, mistä se todella kertoo. Olin alkanut rakennella sanoja, ja tajusin myöhemmin, että se kertoo vain ihan puhtaasti siitä kun ollaan humalassa! En ollut edes ajatellut sitä kirjoittaessani."

Samassa kappaleessa on myös rivi, jossa Manner kokee paljastavansa eniten persoonastaan. "I want to make you happy, I'll start by making you laugh' -laini kiteyttää miellyttämisen tarpeeni ja haluni tuottaa hyvää oloa ihmisille jotka tapaan – ja niillekin, joita en tapaa. Teen vähän surullista musiikkia, mutta silti tekee mieli vitsailla koko ajan."

Kävellessämme kahvilasta kuvauspaikalle Manner kertookin hauskan tarinan vasemman kätensä tatuoinneista. Ne lisääntyvät jokaisen ulkomaankeikan myötä yhdellä. Ensimmäinen tuli otettua spontaanisti, mutta nyt kyseessä on jo vakaa hanke ikuistaa matkat iholle. Musteena kulkevat matkamuistot ovatkin The Hearingille sopivia. Vapaa ääni matkustaa kevyinkantamuksin.

Teksti ja kuvat: Lauri Hannus

The Hearing keikalla BarKukassa perjantaina 20.12.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=B5WlcWSonuk[/youtube]