Kulttuuri
02.09.2011

Le Havre on oppitunti suvaitsevaisuudesta

  • Marcel Marx (André Wilms) ja Monet (Jean-Pierre Darroussin) meren äärellä.

Aki Kaurismäen uutuus on ohjaajansa yhteiskunnallisin elokuva.

Edellisessä elokuvassaan, viisi vuotta sitten valmistuneessa Laitakaupungin valoissa, Aki Kaurismäki alkoi osoittaa jo valitettavia hiipumisen merkkejä. Yövartijasta kertonut elokuva tuntui olevan vain toistoa ohjaajan aikaisemmasta tuotannosta. Le Havressa sen sijaan perinteinen Kaurismäki-kuva lyöttäytyy yhteen uudistuneen Kaurismäki-kuvan kanssa. Ohjaajalle tyypillinen duunarikuvasto on yhdistynyt monikulttuuristen teemojen käsittelyyn. Laitakaupungin valoissa pienessä osassa esiintynyt maahanmuuttajapoika toimi ikään kuin jo viitteenä tästä.

Le Havre kertoo Boheemielämää-elokuvasta tutusta pariisilaiskirjailija Marcelista. Nyt mies on tosin heittänyt kirjoituskoneen nurkkaan ja ryhtynyt kengänkiillottajaksi. Elinpaikkakin on vaihtunut Pariisista elokuvan nimen mukaiseen pohjoisranskalaiseen kaupunkiin. Siellä Marcel viettää varsin yksinkertaista elämää. Kotona on sairas vaimo, jolle Marcel vie tunnollisesti työstään saamansa vähäiset rahat. Lähiöbaarissa mies juo aperitiivin ennen vaimon laittamaa päivällistä. Kulmakunnan kauppiailta hän pyytelee ruokaa ja tavaroita velaksi.

Kaikki jatkuisi varmaan samaa tahtia elämän loppuun saakka, ellei Marcel eräänä päivänä törmäisi laittomasti maassa olevaan afrikkalaiseen pakolaispoikaan, Indrissaan. Poika haluaisi jatkaa sukulaistensa luokse Lontooseen. Marcel päättää auttaa Indrissaa siitä huolimatta, että poliisi on pojan perässä.

Kaurismäen uutuus on varsin ajankohtainen elokuva. Muukalaisvihan ja pakolaiskeskustelun kuumentamassa Suomessa elokuvan humaani sanoma loistaa tärkeydellään. Kaurismäki peräänkuuluttaa elokuvallaan pyyteetöntä inhimillistä auttamisenhalua, joka tuntuu kadonneen nyky-yhteiskunnasta lähes täysin.

Le Havressa rakennetaan kuva eräänlaisesta vaihtoehtoisesta todellisuudesta, jossa yhteiskunta toimii juuri niin kuin sen kaiken järjen mukaan pitäisikin. Marcel asettuu yhteiskuntaa heikommassa asemassa olevan pakolaispojan puolelle sen suurempia miettimättä, aivan kuin kyseessä olisi luonnollinen velvollisuus. Le Havre toimii ennen kaikkea hyvänä oppituntina suvaitsevaisuudesta ja empatiasta. Varsinkin monen perussuomalaisen olisi hyvä katsoa elokuva.

André Wilms tekee lämpimän tulkinnan pääroolissa. Kati Outinen ja Elina Salo loistavat Marcelin vaimona ja kapakanpitäjä Clairena. Dialogi on kaurismäkeläisittäin sulavan runollista. Mestarikuvaaja Timo Salmisen käsissä jokainen otos elää omaa elämäänsä.

*****

HENRI WALTTER REHNSTRÖM

Kuva: Sputnik

La Havre

Ohjaus: Aki Kaurismäki

Pääosissa: Andrè Wilms, Kati Outinen, Elina Salo, Jean-Pierre Darroussin, Blondin Miquel.

Ensi-ilta 9.9.