Kulttuuri
20.01.2011

Lopun alkua

Clint Eastwood teki tylsän elokuvan tuonpuoleisesta.

Hollywoodin veteraani Clint Eastwood on vielä viime vuosinakin ohjannut Vaihdokkaan ja Gran Torinon kaltaisia onnistuneita teoksia. Nyt nähtävän Hereafterin perusteella vaikuttaa kuitenkin ikävästi siltä, että mies on lopulta hukannut marmorikuulansa.

Elokuva rakentuu kolmen toisiinsa nivoutuvan tarinan ympärille, joiden yhteisenä nimittäjänä on usko kuolemanjälkeiseen elämään. Ensimmäinen niistä seuraa Matt Damonin esittämää amerikkalaismiestä, joka osaa puhua edesmenneiden ihmisten kanssa. Toisessa osiossa ranskalaisen toimittajanaisen maailmankuva muuttuu tuhoisan onnettomuuden seurauksena. Kolmas segmentti taas kertoo englantilaisesta pikkupojasta, joka yrittää selviytyä kokemastaan menetyksestä.

Hahmoissa on kosketuspintaa, ja ne ovat sinällään taitavasti rakennettuja. Sisällöllisesti Hereafter on kuitenkin lähinnä puuduttava kokoelma vaivaannuttavaa new age -lässytystä. Pateettisuuden rajat ylittyvät koskettavaksi tarkoitetuissa, mutta auttamattoman hölmöissä ratkaisuissa, jotka toistavat yhä uudestaan samaa viestiä: pyyhi kyyneleesi, taivaassa on sitten taas kaikilla kivaa.

Haukotusten lomassa ei voi välttyä ilkeältä ajatukselta, että 80-vuotias Eastwood on tehnyt elokuvan eräänlaisena lohdutuksena itselleen. Katsoja sitä vastoin voisi tämän elämän puolella käyttää aikaansa kahden ja puolen tunnin unilääkettä paremminkin.

TUOMAS JALAMO

Hereafter

Ohjaus: Clint Eastwood

Pääosissa: Matt Damon, Cécile De France