Turusta Helsinkiin ja takaisin 30 min välein. OnniBus.
Kulttuuri
08.11.2016

Makujen sinfonioita

Teksti:
Miikka Rusi
Kuvat:
Nella Keski-Oja

Musiikkitieteilijä Susanna Välimäki aloitti tutkimusvapaalla blogin, jossa istahdetaan suursäveltäjien vuosisatojen takaisiin ruokapöytiin. Nyt hupiprojekti on paisumassa kirjaksi sekä radio- ja tv-sarjaksi.

Kun yksi historian kuuluisimmista oopperateoksista Gioachino Rossinin säveltämä Sevillan parturi sai ensi-iltansa Roomassa helmikuussa 1816, nuori Rossini mietti aivan muuta kuin oopperaansa.

Säveltäjä lähetti tuolloin sopraano Isabella Angelica Colbranille kirjeen, jossa hän kertoo uudesta reseptistään: ”mikä minua kuitenkin kiinnostaa paljon enemmän kuin oopperani, rakas Angela, on kehittämäni uusi salaatti, jonka reseptin kiiruhdankin sinulle heti antamaan.”

Ja tosiaan: seuraavaksi hän kirjoittaa ohjeen öljyiseen salaattiin, jonka päälle vuollaan tryffelilastuja.

Rossini ei ollut ainoa säveltäjäsuuruus, jonka sydämessä oli paikka ruoanlaitolle musiikin ohella. Turun yliopiston musiikkitieteen lehtorin Susanna Välimäen Syötävät sävelet -blogissa herkutellaan esimerkiksi Beethovenin, Ravelin ja Brahmsin mieliannoksilla, jotka Välimäki luo uudelleen tutkijan tarkkuudella.

Lopputuloksena syntyy muun muassa keittiövälineitä myöten autenttinen Lisztin parsakeitto vuodelta 1845 sekä lista Mozartin lempijuomista lähdeviitteineen.

Välimäki ei usko, että säveltäjien ja kulinarismin välinen yhteys on sattumaa.

”Ajattelen, että makujen maistelussa ja sointien kuuntelussa on jotakin samaa. Ne ovat kokonaisvaltaisia, voimakkaita aistimellisia kokemuksia, joissa keho ja mieli yhdistyvät kiinnostavalla tavalla”, hän muotoilee.

Reseptietsivä

Välimäki käyttää lähteinään pääasiassa säveltäjien päiväkirjoja, kirjeenvaihtoa ja aikalaismuistelmia, mutta yhtä tärkeässä osassa ovat vanhat keittokirjat.

”Keittokirjoja on pakko lukea. Muuten ei voi tietää, miten tehtiin vaikka maksapalleroita 1700-luvun Wienissä”, Välimäki sanoo.

Se tietää työlästä käännöstyötä, sillä reseptit eivät ole helppolukuisia.

”Täytyy lukea fraktuurakirjaimilla kirjoitettua vanhaa saksaa tai vielä itävallansaksaa. Se on hirveän hidasta lukemista.”

Toisinaan hankaluuksia tuottavat myös vanhojen reseptien ainekset, joita ei nökötä nykyaikaisen marketin hyllyillä. Aiemmin arkisia ainesosia, kuten tuoretta muskottipähkinää tai karvasmantelia, voi joutua jäljittämään kaukaa.  

Pääasiassa ruoanlaitto on kuitenkin pysynyt samankaltaisena jo pitkään.

”On jännittävää huomata, miten monia asioita tehdään yhä aivan samalla tavalla. Edelleen jauhetaan, muusataan ja käristetään kuin ennenkin. Varsinkin 1700–1800-luvun Saksan ja Ranskan keittiö on hyvin tutun oloista.”

Kotiseuturakkaat

Maukkaimpia annoksia ovat tarjonneet Susanna Välimäen mielestä italialaiset säveltäjäkokit.

”Puccini, Rossini, Verdi – voisin valita kenet tahansa näistä. Italialaiset säveltäjät arvostavat ruokaa, se on heille todella tärkeää.”

Kotiseuturakkaus saneli italialaisten ruokatottumukset myös maailmalla.

”He eivät voineet elää ilman oman paikan tuotteita. Puccini aneli kirjeissään äitiään lähettämään hänelle kunnon oliiviöljyä.”

Lähiruokaan hulluna oli myös Verdi, joka toi junavaunullisen parmankinkkuja, parmesaania, pastaa ja muita kotiseudun herkkuja mukanaan Pietariin, jossa hän tuotti Kohtalon voima -oopperaa vuonna 1862.

Blogin pitäminen on vienyt aikaa, mutta se on ollut Välimäelle myös mieluisaa.

”Halusin kokeilla tutkimusvapaalla erilaista kirjoittamista. Ehkä kirjoittamisen ilo oli hukkunut tehoyliopistossa ja halusin valita aiheen, joka ei ole mistään annettu vaan täysin sisäsyntyinen, eikä siitä saa julkaisupisteitä.”

Se kannatti, sillä hupiprojektista on kasvanut aiottua suureellisempi. Kirjapaja kustantaa Syötävistä sävelistä kirjaa ja kehitteillä on myös radio- ja tv-ohjelmasarjat Yle Radio 1:lle ja Teemalle.

Aineistosta on löytynyt ideoita jo tuleviinkin projekteihin.

”Voi olla, että kirjoitan seuraavan blogin säveltäjien lemmikeistä. Beethovenilla oli hevonen, Rossinilla papukaija ja Ravelilla kissoja”, Välimäki naurahtaa.