Kulttuuri
23.01.2010

Mansarda-kustantamo keskittyy slaavikirjallisuuteen

Kotimaiset käännöskirjamarkkinat ovat aina olleet kallellaan angloamerikkalaiselle kielialueelle. Jopa 80 prosenttia kirjoista käännetään englannista. Vuonna 2005 sauvolainen Kari Klemelä päätti perustaa kustantamon paikkaamaan käännösvajetta etelä-slaavilaisen kirjallisuuden osalta.

AJATUS OMASTA KUSTANTAMOSTA alkoi kypsyä kaksikymmenvuotisen kääntäjän uran aikana.

"En halunnut enää yksin toimeentulon takia kääntää kirjoja, jotka eivät kiinnostaneet minua - varsinkaan Stalin-elämäkertoja", Kari Klemelä toteaa.

Nelivuotisen olemassaolonsa aikana Mansarda on julkaissut käännöksiä mm. sloveenin, serbian ja kroatian kielistä. Tulevaisuudessa kielien joukkoon lisätään vielä sorbi. Uusin kustantamon käännös on slovenialaisen Žarko Petanin kirja Titon salattu elämä, joka perustuu entisen Jugoslavian presidentin Josip Broz Titon elämään.

Kustantamon perustettuaan Klemelä on tehnyt lähes kaiken itse kääntämisestä taittoon ja taloudenhoitoon. Muita kuin omia käännöksiä ei kustannusohjelmaan mahdukaan. Tämänhetkiseen tilanteeseen kustantaja voi olla tyytyväinen, sillä kolmivuotinen taiteilija-apuraha on mahdollistanut vapaan työskentelyn.

"Sen ansiosta ei tarvitse miettiä, onko mahdollista julkaista jotakin kirjaa, esimerkiksi vähänlaisesti myyviä Danilo Kisin teoksia, niin tärkeänä kuin häntä pidetäänkin Euroopan historian ja erityisesti holokaustin ymmärtämisen kannalta", Klemelä kertoo viitaten juutalaiseen jugoslaavikirjailijaan jonka esikoisteoksen mukaan kustantamokin on nimetty.

Kustantamon pyörittämisestä huolimatta Klemelä mieltää itsensä yhä ennen kaikkea suomentajaksi.

"Minulle kustantaminen on suoraa jatkoa sille, että ryhdyin suomentamaan kielialuetta, jota ei ole juuri lainkaan käännetty, puhumattakaan että sitä olisi käännetty alkukielestä." Hänen mukaansa kääntäminen yksinkin riittäisi kutsumustyöksi, sillä siitä maksettavat palkkiot suhteessa kansalaisten keskiansioihin ovat Suomessa Euroopan toiseksi alhaisimmat – vain Italiassa maksetaan huonommin.

"Tunnen kääntäjiä, jotka eivät ole kahdenkymmenen vuoden jälkeen enää jaksaneet, vaan ovat vaihtaneet alaa", hän lisää.

Kustannusalan tulevaisuutta on viime aikoina spekuloitu mediassa suhteellisen laajalti. Julkaistujen nimikkeiden ylitarjonta ja toisaalta myynnin suhteellinen väheneminen ennustavat huonoa. Ahtaalle joutuvat usein ensimmäiseksi juuri pienemmät yrittäjät, kun kauppaketjut ja kustantamot keskittävät markkinointinsa muutamiin bestsellereihin.

"Meidän pienkustantajien mahdollisuudet mainostaa ja levittää kirjoja ovat rajalliset. Välittäjät ja kirjakaupat ottavat pienkustantamojen julkaisuja myyntiin epäedullisin ehdoin. Arvostelujakin lehdissä julkaistaan entistä vähemmän", Klemelä toteaa ja muistuttaa, että 90-luvun alusta juuri pienkustantajat ovat Suomessa julkaisseet vähemmän kysyttyä tai muuten unohdettua kirjallisuutta.

"Ilman heitä suomalaisten lukijoiden kuva maailmankirjallisuudesta olisi varsin kapea."

Teksti: Pirkka Valkama