Kulttuuri
14.03.2013

”Me ollaan parhaimmillamme joka kerta”

  • Ohjaaja Anna Hellstén (ovensuussa) ohjeistaa I/O-speksiläisiä tekemään improvisaatioharjoituksen, jossa näyttelijät pääsevät imitoimaan Annaa itseään. Salla Reinikainen tekee työtä käskettyä.

Index ja Opex halusivat oman speksin. Nyt he tekevät sellaisen.

Kolmisenkymmentä naista ja miestä ryhmittyy sekapallohärdelliin. Puheensorina vastaa volyymiltaan sitä hetkeä, kun luennoitsija vielä pohtii, miten videotykki taas toimiikaan.

"Hei, vähän hiljempaa nyt! Mä just kehuin, miten hiljennytte kuin itsestään, kun aion sanoa jotain", ohjaaja Anna Hellstén tokaisee nauraen.

Indexin ja Opexin riveistä tulevat opiskelijat ovat harjoitelleet kevään speksiä jo ensimmäisistä syyssateista lähtien.

Rutiini on kuitenkin väärä termi kuvaamaan poppoota. Improvisaatiota, musiikkia ja tanssia yhdistelevät speksit ovat toki aina amatööriyden juhlaa, mutta keväällä nähtävä Pera ja Juulia – maailmanlopun rakkaustarina on ensimmäinen I/O-speksi ikinä.

Turun yliopistossa speksejä ovat perinteisesti tehneet niin tulevaisuuden lääkärit, lakimiehet kuin kauppatieteiden maisterit. Mihin tarvitaan yksi speksi lisää?

"Speksit ovat todella tiedekuntakohtaisia ja aloimme puhua, että mekin haluamme oman. Idea lähti P-klubissa liikkeelle jo neljä vuotta sitten valtsikan speksin vieraillessa", tuottaja Johannes Elmnäinen sanoo.

Maailmanlopun rakkaustarina -lisänimestään huolimatta I/O-speksin organisaatio on rakennettu siten, että jatkoa ei tarvitse kyhätä nollasta.

Speksi vaatii sekä aikaa, ihmisiä että rahaa. I/O-speksissäkin oli alkujaan mukana yli 100 ihmistä, joista varsin moni on ajan saatossa jättänyt leikin kesken.

"Jos ei ole aiemmin tehnyt teatteria, niin ei tiedä kuinka paljon se vie aikaa", Hellstén sanoo.

Omasta speksistä haaveileville tuottajanalueille Elmnäisellä on suunnitelma valmiina.

"Nakittaisin lähipiiristäni ihmisiä katsomaan speksiä. Kun he ovat näytöksen jälkeen sopivan innostuneita, niin heidät on helppo kusettaa lähtemään mukaan."

Amatöörivoimaa

I/O-speksi kasataan noin seitsemänkymmenen ihmisen ja 8000 euron panostuksella. Valtaosa tekijöistä on amatöörejä – toiset vähemmän, toiset enemmän.

"Meillä on mukana joitain tällä tasolla kovia tyyppejä, mutta esimerkiksi minä olen aloittelija. En ole koskaan ollut millään lailla tekemisissä teatterin kanssa", lavallakin nähtävä tuottaja Elmnäinen sanoo.

Turussa on tarjolla Suomen mittakaavassa huippuluokan budjetilla ja nimillä tuotettua teatteria. Hellstén kuitenkin huomauttaa, että vaikka kaupunginteattereilla on valtavat resurssit, ovat ne pitkälti laitoksia, joiden esiintyjät pakostakin puutuvat.

"Harrastajavoimin tehtyjen juttujen voimavara on kipinä. Näytöksiä on vain muutama ja ne ovat luultavasti esiintyjien vuoden huippuhetkiä. Me ollaan parhaimmillamme joka kerta", Hellstén sanoo.

Omstart-huudot ovat speksien kulmakivi. Silloin kohtaus tai roolisuoritus uusitaan, esimerkiksi ulvoen tai konemaisesti esitettynä. Jos ja kun yleisö ottaa esityksen omakseen, saattaa puolitoistatuntisesta käsikirjoituksesta kasvaa nelituntinen show.

I/O-speksin treenikausi alkoi improvisaatiolla ja sitä harjataan H-hetkeen saakka. Sekä Hellstén että Elmnäinen pitävät erilaisia tempauksia speksien suolana.

"Kuinka monta kertaa voi kaupunginteatterilla huutaa 'omstart! Krista Kosonen tekee saksaksi jotain?'", Elmnäinen pohtii.

Hellstén lisää harmistuneen huvittuneena, että taiteellisesta kokonaisuudesta vastaavalle ohjaajalle omstartit ovat yhden sortin termiittejä.

"Olen ohjannut musikaalia, mutta nyt täytyy irrottautua ja myöntää, että esitys ei koskaan tule olemaan alkuperäisessä muodossaan. Aina joku räävitön sotkee sen omstartilla, mutta toisaalta, sehän on vain mahtavaa!"

Omstart, näyttelijän toive vai pelko?

"Molempia. Se on tietynlainen kunnianosoitus. Samaan aikaan se asettaa paineita, sillä totta kai haluaa olla mahdollisimman hauska", Elmnäinen puntaroi.

Zombeja Ahvenanmaalla

I/O-speksi nojaa lähtökohtaan, josta suomalainen elokuva voisi oppia jotain: käsikirjoitus on kuningas. Kokemattomille tekijöille kyse oli lisäksi uskottavuudesta.

"Jos ei ole käsistä, ei ole speksiä. Kun se on valmis, on jotain mitä näyttää ihmisille. Sähköpostilistoilta rekrytty kymmenhenkinen työryhmä kirjoitti juonta kesän yli", Elmnäinen sanoo.

Yhteiskunnallisella parodialla pippuroitu tarina on sekasosetta. Eineksessä on niin kolmiodraamaa, zombiemaista epidemiaa kuin Ahvenanmaan ekskursiota.

Ohjaaja Hellstén värvättiin produktioon Taideakatemiasta. Ulkopuoliseen näkemykseen turvauduttiin, sillä näytelmän kapteeniksi haluttiin joku, joka tietää mitä tekee.

"Tai ainakin luulee tietävänsä", Hellstén tarkentaa.

Spekseillä on maine tiedekuntien kokoisina sisäpiirivitseinä, joiden terminologiakomiikasta ei kukaan ulkopuolinen tajua yhtikäs mitään. Elmnäinen ei usko stereotypian pätevän I/O-speksin kohdalla.

"Meillä on käytössä filtteri. Jos ohjaaja ei ymmärrä jotain vitsiä, niin se on tehokkaasti heitetty pois käsikirjoituksesta."

Mitä muuta ohjaaja on tarinalle tuotannon aikana tehnyt? Vastauksen alustaa mairea hymy ja naururämäkkä.

"Vähän järjestellyt", Hellstén heittää.

Niin. Kumpi on pomo, ohjaaja vai tuottaja?

"Muodollisesti minä", tuottaja Elmnäinen aloittaa.

"Mutta varmaan minä", ohjaaja Hellstén lopettaa.

TEKSTI: JOUKO LUHTALA

KUVA: KRISTIAN TERVO

Pera ja Juulia – Maailmanlopun rakkaustarina. Näytökset Turun ylioppilasteatterilla (Linnankatu 24):Pe 5.4.2013 klo 19, Su 7.4.2013 klo 19, Ti 9.4.2013 klo 19,To 11.4.2013 klo 19,Pe 12.4.2013 klo 19, La 13.4.2013 klo 13 ja klo 19. Normaalilippu 15 euroa, opiskelijoille ja alaikäisille 10 euroa. http://iospeksi.fi/