Kulttuuri
09.04.2010

Millainen jäsenkunta, sellainen teatteri

  • TYT:n juhlavuoden 2009 ohjelmistoon kuului Dario Fon karnevalistinen tykitys Työnantajan hautajaiset, jonka ohjauksesta vastasi Elina Kilkku.

Viime vuonna 50 vuotta täyttäneen Turun ylioppilasteatterin historia rakentuu jäsenistön voimannäytöistä. Vaikeudet ovat vain hitsanneet porukan tiiviimmin yhteen.

TURUN YLIOPPILASTEATTERIN (TYT) ponnahduslautana pidetään Pentti Siivosen vuoden 1959 ohjausta Kerjäläisooppera, joka oli Turun Vapaanäyttämön ja Savo-karjalaisen osakunnan näytelmäkerhon yhteistyö.

"Yhteistyön tarkoituksena oli saada aikaan ylioppilasteatteri Turkuun", hankkeen puuhamies Kari Rahiala kiteyttää.

Teatterin perustajat olivat yliopisto-opiskelijoita. Alkuvaiheen kokoonpano ei ollut lainkaan niin humanistipitoinen kuin myöhempinä aikoina. Joukkoon mahtui opiskelijoita yli tiedekuntarajojen, muun muassa useampi lääketieteen opiskelija.

"Ihan alussa meillä ei ollut muuta kuin innostusta", perustajiin lukeutuva Jaakko Laitinen muistelee.

Alkuvaiheessa teatterin suhde yliopistoon ja ylioppilaskuntaan oli vahva. Ensimmäinen oma tila saatiin, kun Puutarhakatu 8b:n tila siirtyi Turun Vapaanäyttämöltä ylioppilasteatterille vuoden 1967 tienoilla. Ensimmäinen ensi-ilta Puutarhakadulla oli Pentti Siivosen ohjaama Veijo Meren Suomen paras näyttelijä.

Turun ylioppilasteatterin 1970-luvun jäsenistön erityinen piirre oli jakautuminen kolmeen ryhmään, jotka tunnettiin nimillä Punainen Neilikka, Vakka-Suomen Sähköheteeka & Co sekä Me-ryhmä. Politisoituminen ei kuitenkaan ollut yhtä voimakasta kuin esimerkiksi Ylioppilasteatterissa Helsingissä. Hallinnollinen vastuu oli edelleen johtokunnalla, joka julistautui poliittisesti ja ideologisesti riippumattomaksi.

Ryhmäytyminen saattoi hiertää teatterin yhteishenkeä, mutta virallisen häätöilmoituksen kolahdettua postiluukusta vuonna 1974 jäsenistö kävi tilataistoon yhtenä rintamana. Jatkoaikojen turvin aloitettiin uuden tilan etsintä yhteistyössä kaupungin kanssa. Viimeinen produktio Puutarhakadun tilassa oli Maarit Pyökärin onnistunut ohjaus West Side Story vuonna 1978.

Teatterin selkein poliittinen kausi jätettiin taakse, kun uusi tila löytyi Läntinen Rantakatu 23:sta, joka toimi tuolloin vihannesvarastona. Jäsenistön sukupolven vaihtuminen on tapahtunut useimmiten koettelemuksesta selviämisen jälkeen. Ajan aktiivi Raisa Rauhamaa muistaakin, kuinka "avajaiset 1.4.1979 olivat 'meidän' sukupolven valtaus."

1980-luvun alun uusi sukupolvi koki olevansa muutoksessa, jossa joukkojen sijasta katse kääntyi yksilöön. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla teatteri paitsi järjesti kahdet ylioppilasteatterifestivaalit, teki teatteria ajan tyylille uskollisena hikoillen ja aggressiivisesti.

"TYT oli läsnäolo, joka vei mukanaan murheetopiskelusta tai tulevaisuudesta. TYT:ssa eli luovuus, jonka luuliravitsevan ikuisesti", aikakauden teatterilainen tunnustaa.

SUOMEN 1990-LUVUN lama ulottui harrastajateattereihin asti. Kaupungin avustusten pienentyessä vuosi vuodelta ja vuokra-avustusjärjestelyn muuttuessa teatterin jäsenten oli ajateltava taiteen tekemistä ennen muuta taloudellisista lähtökohdista käsin.

"Jos proggiksia oli ennen tehty kengännauhabudjeteilla, nyt ei ollut varaa enää kengännauhoihinkaan", ajan aktiivi Jonni Saloluoma tiivistää.

Viimeinen oljenkorsi oli tuhansien nimien kerääminen adressiin, joka sitten luovutettiin kaupunginhallitukselle – temppu oli toiminut myös 1970-luvulla edellisen tilakriisin yhteydessä. Fiikka Forsmanin ja Kari Tuomen kirjoittama 40-vuotisjuhlamusikaali LaivaLaiva! oli paitsi merkittävä produktio lipputulojen kannalta, mutta myös tärkeä puolustuspuhe ylioppilasteatterin merkityksestä.

Yhteistyö alueen harrastajateattereiden ja Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksen, nykyisen Taideakatemian, kanssa oli alkanut. Moni jatkoi teatteriharrastusta Turun Lapsi- ja Nuorisoteatterista siirtymällä Linnankadulla pari korttelia eteenpäin. Vaikka TYT:n jäsenistössä on aina ollut muitakin kuin yliopisto-opiskelijoita, erityisesti alkuvaiheeseen verrattuna alkoi jäsenistö olla taustaltaan hajanaisempaa. Myös jäsenistön liikkuvuus teatterista toiseen yleistyi.

TYT kohtaa tasaisin väliajoin haasteita, jotka hitsaavat jäsenistön rivejä tiukemmin yhteen. Kun kaupungin tilalaitos harkitsi teatteritilaa myyntiin vuonna 2007, alkoi jälleen taistelu ylioppilasteatterin puolesta. Ratkaisijaksi tilanteeseen osoittautui Turun Yliopistosäätiö, joka on teatterin nykyinen vuokraisäntä.

Turun ylioppilasteatteri on perustamisestaan asti ollut yhteydessä ulkomaille vierailutoiminnan kautta. Linja jatkuu myös tänä päivänä, kun kulttuuripääkaupunkivuonna järjestettävät kansainväliset ylioppilasteatterifestivaalit työllistävät jäseniä.

Kuva: Matti Vahtera

Teksti: Tiina Hurskainen

Kirjoittaja toimittaa parhaillaan Turun ylioppilasteatterin historiikkia yhdessä Jukka Kittilän kanssa.

Turun ylioppilasteatteri ry.

- Perustettu vuonna 1959

- Rekisteröity yhdistys vuodesta 1969 lähtien

- Nykyinen teatteritila Läntinen Rantakatu

23:ssa vuodesta 1979 lähtien

- Vuodessa noin 5-7 produktiota, kokoillan näytelmistä kabareeiltoihin

- Teatteriin ei ole pääsykokeita, ei edes vaatimusta valkolakista. Työryhmä valitaan produktiokohtaisesti.

TYT GOES INTERNATIONAL!

Balttia rallaa ja raikaa Turun ylioppilas-

teatterissa la 10.4, kun virolainen opiskelijateatteri T-Teater esittää Nikolai Gogolin Päällystakin. Esitykset klo 15 & 19. Stockholms Studentteater vierailulla la 24.4. August Strindbergin Kuolemantanssilla.