Kulttuuri
28.04.2011

Moraalittomia aikalaistörkeyksiä

Kustannusalalle vakiintuneen tuottavuuskliseen mukaan keskivertokirjan elinkaari on vuodenkierron mittainen. Television puolelle poliittista huumoria tahkonneen Elias Koskimiehen kaunokirjallinen esikoinen ei kuitenkaan edes sisältönsä puolesta kanna kalenterin ympäri, vaan syntyy harmi kyllä hengettömänä.

Korusähkeitä on fiktiiviseen päiväkirjamuotoon sommiteltu irvokas satiirin- ja romaanintapainen, joka parhaan iltalypsyperinteen mukaisesti latoo keksittyjä lauseita tunnettujen henkilöiden suihin.

Jotakuinkin juonettoman kokonaisuuden irralliset kohtaukset pohjautuvat löyhästi vuonna 2010 mediaa kiinnostaneisiin puheenaiheisiin. Yksittäisissä episodeissa Marja Tiura kauppaa kertojahahmolle huonekaluja, Markku Laamanen laulaa Talent-kilpailussa ja Joel Hallikaista uhkaillaan julkisesti.

Harvinaisen hutiloidusti kasatun kokonaisuuden ilmeisin ongelma liittyy jo valitun lajityypin ominaisuuksiin: pahimmillaan vuosia kustantamoiden prosessirattaissa jauhautuva romaanimuoto on aivan liian hidas alusta mikro- ja päivälehtitasolle pureutuvan poliittisen satiirin purtavaksi. Romaani ei ole sosiaalinen media.

Tekstin kriittinen kärki tähtää tunnustuksellisuutta ironisoivassa vuolaudessaan kohti alati paisuvan minäteollisuuden laveaa purskahtelua. Lööppijournalismin sanelema turhamaisuuden itserakas diskurssi tulee kyllä ähkyyn asti ruodituksi, mutta siihenpä Korusähkeiden sisällöllinen anti jää.

Vaikka hienostuneisuus ja hienotunteisuus eivät kuulu satiirilajin totunnaisimpaan työkalupakkiin, olisi teokselta toivonut lisäksi huomattavasti enemmän ilmaisullista harkintaa. Ronskeimmillaan Koskimiehen teksti on alatyylistä, väkivaltaista ja perustelematonta, sanalla sanoen törkeää.

Kun teoksen kertoja esimerkiksi haluaa kohdella kirjailija Sofi Oksasta "kuin oikullista virolaista pikkulutkaa neuvostoaikana", tulee sitä väkisinkin pohtineeksi, minkä eläimen moraalitajuun vedoten romaani on kirjoitettu, saati sitten julkaistu.

Tätä kirjoittaessa, kansanvallan juhlapäivän jälkeisenä maanantaiaamuna, ei toki vaadita kummoisia ennustajaeukon lahjoja sen uumoilemiseksi, että teoksen edustama sutkausten ja jytkyjen epämääräiseen satiirinkaapuun verhottu retorinen väkivalta tulee yhäti kasvattamaan suosiotaan kansakunnan virallisena puheenpartena. Aikalaisromaani, siis?

MIIKKA LAIHINEN

Elias Koskimies: Korusähkeitä. Gummerus 2010. 263 s.