Kulttuuri
23.03.2015

Murha, joka ei ollut murha

Teksti:
Atremis Kelosaari

Turun Kaupunginteatterin uusi produktio yllättää intensiivisyydellään ja inhorealistisuudellaan. Tositapahtumiin perustuva, Hilkka-Liisa Iivanaisen ohjaama ja Tuomas Timosen käsikirjoittama Meganin tarina on groteski tragikomedia teinien raa’asta ja aikuisten vielä raaemmasta maailmasta, tekopyhyydestä sekä lain ja oikeuden erosta.

14-vuotias Megan (Saara Sillvan) on tavallinen koululainen, joka monien ikäistensä tavoin kaipaa epätoivoisesti eroottista huomiota – vaikka sitten ystävänsä seurustelukumppanilta. Aiemmat kiusaamiskokemukset ovat kuitenkin tehneet hänet henkisesti hauraaksi. Ja kun mainittu mustasukkainen ystävä (Katimari Niskala) luo äitinsä kanssa julman nettihuijauksen Megania vastaan, seuraukset voivat olla vain rumat. Mutta itsemurhaan yllyttäminen ei ole lain mukaan rikos, vaikka onnistuisikin tavoitteessaan.

Näytelmän henkilöt ovat realistisia ja näytteleminen hengästyttävän elävää – keskinäinen kemia toimii saumattomasti. Draaman kehitys alun perheidyllistä loppupuolen painajaismaiseen farssiin on ideana hyvä, mutta kontrasti kahden näytöksen välillä jää epätasapainoiseksi. Raivon, surun ja aikuishahmojen varaan rakennetun toisen näytöksen rinnalla ensimmäinen puolisko vaikuttaa hidassoutuisuudessaan ylipitkältä prologilta. Teinien maailman raadollisuutta olisikin voinut tuoda mukaan enemmän, ei vähiten siksi, että itsetuhoisuuteen johtava kiusaaminen todella on vuosia kestävä yhtäjaksoinen helvetti. Nyt Megan jää tuskansa kanssa etäiseksi, toisin kuin hänen vanhempansa toisessa näytöksessä.

Meganin tarina ei siis oikeastaan ole kuvaus kiusaamisesta. Se on tarina yhteiskunnasta, jonka lait ovat viime vuosisadalta, ja jossa herkkyys on viallisuutta ja julmin vallankäyttö näkymätöntä – ja jos sitä vastaan nouset, olet itse rikollinen. Maailmasta, jossa voi tehdä heikommilleen mitä hyvänsä, kunhan muistaa ulospäin olla ”kunnon ihminen”. Meganin tarina sijoittuu Yhdysvaltoihin, pinnallisuudesta ja kilpailuhengestä moitittuun maahan. Mutta jos henkilöiden nimet vaihdettaisiin suomalaisiksi, kukaan tuskin huomaisi mitään.

Turun kaupunginteatteri:
Meganin tarina
O: Hilkka-Liisa Iivanainen