Kulttuuri
26.10.2015

Musta huumori iskee taitavassa kerronnassa

Teksti:
Esa Kostet

Ruumiin ja mielen vastakkainasettelu on riivannut länsimaista ajattelua antiikista lähtien. Voiko aiheesta kirjoittaa enää kiinnostavasti?

Turkulaiskirjailija Iida Rauman toinen romaani Seksistä ja matematiikasta osoittaa, että kyllä voi, kunhan aiheeseen puhkutaan eloa omintakeisella huumorilla ja taitavalla kerronnalla.

Keskushenkilö Erika on kansainvälistä arvostusta nauttiva matemaatikko, jonka todellisuus määrittyy absoluuttisten matemaattis-fysikaalisten totuuksien ehdoilla. Berliiniläisyliopistossa työskentelevä Erika joutuu kollegansa hyökkäyksen uhriksi ja pakenee Helsinkiin saamatta kuitenkaan rauhaa ahdistelijaltaan.

Päähenkilön rationaalisen maailmankuvan vastapainona on seksuaalinen himo, jonka irrationaalisuutta Erika inhoaa: ”ja kun hän seuraavan kerran lojui patjalla itseinhon vallassa masturboituaan itsensä uuvuksiin, hän haaveili olevansa kone, pelkkää algoritmia algoritmin perään”.

Kertoja ottaa toisinaan etäisyyttä Erikan haaveisiin elää konemaista, pelkän järjen määrittämää elämää. Kertoja yrittää muutenkin voittaa lukijan luottamuksen esimerkiksi ironisilla huomautuksilla henkilöhahmojen ”sievien kiinnostavien sisäisten ristiriitojen” tarpeellisuudesta ja aristoteelisen juonen vetoavuudesta.

Kerronnan näkökulmien ja aikatasojen vaihdokset ovat teoksen suurimpia ansioita. Rauman esikoisromaanissaan Kohtaamisten kirja (2011) kokeilema aikatasojen limittäisyys ja toistuvat takaumat ovat jääneet vähäisemmäksi uutuusromaanissa. Seksistä ja matematiikasta jakautuu selvemmin kokonaisuuksiin. Takaumat jäsentyvät edellistä romaania sulavammin osaksi kokonaisuutta.

Iskevää mustaa huumoria on jälleen tarjolla: itsemurhaa harkitessaan Erika luopuu ajatuksesta arvioituaan viileän analyyttisesti mätänevän ruumiinsa mahdollisia haittavaikutuksia vuokra-asunnon pintarakenteille.

 

Iida Rauma:
Seksistä ja matematiikasta.
Gummerus Kustannus 2015. 474 s.