Kulttuuri
01.11.2012

Nykyrunoilija on myös esiintyjä

  • ”Parhaimmassa tapauksessa onnistunut runoklubi voi rohkaista muitakin kirjoittamaan”, Sami Lehtinen sanoo. Hän ja Veera Kivijärvi esiintyvät Varsinais-Suomen Runoviikolla.

Runoileva mies leimataan usein nössöksi ja naisrunoilijan työ tyttörunoudeksi, pohtivat nuoret runoilijat Sami Lehtinen ja Veera Kivijärvi.

Turun yliopistossa yleistä kirjallisuustiedettä opiskeleva runoilija Sami Lehtinen, 24, on kirjoittanut runoja jo yli kymmenen vuotta.

"Runous on aina tuntunut luontevimmalta tavalta kirjoittaa", hän sanoo.

Veera Kivijärvi, 22, kirjoittaa runoja, koska haluaa kuvata asioita lapsen näkökulmasta.

"Runokieli sopii lapsen suuhun niin sanaston kuin rytmin puolesta", kotimaista kirjallisuutta opiskeleva Kivijärvi pohtii.

Hän on julkaissut runojaan antologioissa ja kirjallisuuslehdissä, ja toimii turkulaisen kirjallisuuden kentällä aktiivisesti.

"Minulle sanataiteilijan ammatti ei ole alkuunkaan kotona istumista, vaan siihen kuuluu oman osaamisen esittäminen jollain tavalla. Se voi olla osallistumista yhdistystoimintaan tai esiintymistä runoklubeilla", hän sanoo.

Esittävä runous on keskeinen osa nykyrunoutta. Lehtisen mielestä esiintyminen on nykyrunoilijalle välttämätöntä.

"Se onkin osin ongelmallista, sillä kirjoittajana olen enemmän hiljainen pohdiskelija enkä etukäteen mieti sitä, sopivatko runoni esitettäviksi. Mutta näkyvyyttä pitää saada, jos tätä työtä haluaa tehdä", hän toteaa.

Monille runouden harrastajille Lehtisen nimi on jo tullut tutuksi. Hän voitti vuoden 2012 Runo-Kaarina -kilpailun, joka on valtakunnallinen runokokoelmakilpailu esikoisrunoilijoille.

Kaarinan kaupunki kustantaa voittaneen runoteoksen. Lehtisen esikoiskokoelma Painaja julkaistiin Turun Kansainvälisillä Kirjamessuilla lokakuun alussa.

"Olen iloinen siitä, että läpimurto tapahtui tässä kilpailussa. Tuttu kaveri auttoi käsikirjoituksen tiivistämisessä", Lehtinen kertoo.

Madaltunut kynnys julkaista

Viime vuosina runokirjoja on ilmestynyt enemmän kuin koskaan.

"Julkaisemisen kynnys on madaltunut. Kokoelmia julkaistaan tosi paljon, riippumatta siitä, onko niissä tuore ote vai ei, Lehtinen pohtii.

Kivijärvi on hänen kanssaan samoilla linjoilla. Nykyään julkaistaan myös verrattain keskeneräisiä kokoelmia, joista huomaa, ettei toimitustyötä juuri ole tehty.

Nykyrunoudessa pyritään jatkuvasti etsimää uusia ilmaisun muotoja. Lehtisen ja Kivijärven mielestä kirjoittajan ei kuitenkaan pidä liikaa miettiä sitä, onko oma teksti uudistavaa ja mihin koulukuntaan se sijoittuu.

"Liiallinen uudistamispyrkimys näkyy eikä palvele ketään. Päinvastoin se tekee runosta huonon", he sanovat.

Lehtisen mielestä runoilijoihin liittyvät stereotypiat elävät vielä vahvasti. Monet tutut ovat Runo-Kaarinan voiton jälkeen tulleet sanomaan, että "ai säkin oot tollanen herkistelijä".

"Runoileva mies leimataan helposti nössöksi tai "rappiorunoilijaksi", mutta 600-sivuisia romaaneja kirjoittava mies on äijä", hän ihmettelee.Kivijärvi puolestaan on huomannut, että tietyistä teemoista kirjoittavan naisrunoilijan työ leimataan usein "tyttörunoudeksi".

"Tietyt motiivit ovat niin käytettyjä tällä hetkellä, että leima on helppo lyödä. Itse haluan kirjoittaa hyvää runoutta lapsille, ja lasten näkökulmasta aikuisille. Ehkä tällä kaksoisroolilla voisi välttää runotyttöleimaa", Kivijärvi pohtii.

TEKSTI: EMILIA VÄHÄTALO

KUVA: KRISTIAN TERVO

Kivijärvi ja Lehtinen esiintyvät Varsinais-Suomen Runoviikolla muun muassa Runorevanssi

yliopistolla -tapahtumassa

Sirkkalan kampusalueella

tiistaina 6.11. klo 11–15 ja

iltaklubilla ainejärjestötalo

Mimesiksessä klo 19 alkaen.

Lisätietoja osoitteesta

www.vsrunoviikko.net.