Tässä paikassa
16.09.2019

Olen kaivannut sinua, Kerttuli

Teksti:
Sara Koiranen
Grafiikat:
Teemu Perhiö

Kun minä muutin Kerttuliin, sinä et ollut mitään. Kukaan ei puhunut sinusta, ei sanallakaan. 

Mutta jos on Portsasta, se kuuluu kertoa, koska siellä syreenit kukkivat kauniiden talojen pihoilla, ja talojen sisuksissa kauniit ihmiset kilistelevät korkeita laseja. 

Kun kerroin, että asun Kerttulissa, minä

”asuin kaukana keskustasta”, 
”asut siis Kupittaalla?”
”ei Kerttuli oo mikään paikka”

Mutta kyllä minä tiesin, että sinussa on jotain. Sellaista, mikä ei pidä ääntä itsestään, mutta johon kyllä ihastuu.
 

KOSKAAN EI voi tietää etukäteen, miten aurinko todella paistaa uuteen asuntoon ja vetääkö sen ikkunoista. 

Ensimmäisenä yönä seinät olivat vaaleat ja tyhjät. Valuneiden ikkunoiden takana huojui lempeitä puita. Kivinen rappukäytävä kaikui, mutta juuri sillä tavalla oikein, että siellä teki mieli laulaa. Kerttuli silitteli päätäni, ja minä tiesin, että olen kotona.  
 

KUTEN KOTIANI, rakastin matkaani sinne. Kerttulinkadun varrella kohoava sammalkallio hengittää tummanvihreää ja kosteaa. Talvisin siitä roikkuu jääpuikkoja, auringossa kimaltavina. Keväällä ne sulavat kilpaa juokseviksi puroiksi, jotka saavat kiirehtiessään saniaiset taas kasvamaan. Kadun toisella puolella kirsikkapuut alkavat kukkia. Niin kauniina, että levottomana vellova mieli tyyntyy hetkeksi.  

 

KERTTULIIN MUUTTAVIEN on hyvä tietää, että Kerttulinkadun kello on kaksi minuuttia Tuomiokirkon kelloa jäljessä.

Hirttokalliolle kiivetään katsomaan auringonlaskuja sekä itkemään sydänsuruja. Niin minä tein, kun Tinder-matchini lopetti päivittäisen viestittelyn kanssani ja kuvittelin olevani loppuelämäni yksin. Kalliolla katsotaan Turun päivän ilotulituksia ja vietetään Ilmiö-jatkoja.

Hyväksyin sen tosiasian, että Kerttulinkadun kaupalta on käveltävä kauemmas. Viiden vuoden suhteen jälkeen en edelleenkään saanut hyllyyn lempivalmispastaani tai korianteria. Enkä kaljaa ilman papereita.
 

NYT SINUA kutsutaan Bermudan neliöksi. Vaikka niillä kirjaimilla kirjailtua kassia haikailinkin, minulle olet aina Kerttuli. 

Minä olen jättänyt sinut. Olen repinyt juureni pois paikoiltaan, vaikka kasvukausi on vielä käynnissä. Olen viherkasvi, joka pelästyy uuteen isompaan ruukkuun siirtymistä niin paljon, että ihan vain tästä tiedosta pudottaa kaikki lehtensä ja nuppunsa. 

Olen pudotellut itsestäni pieniä pistokkaita katukivetyksen saumoihin, enkä millään ehdi kerätä niitä kaikkia talteen. 

Jos löydät, pidä niitä hyvänä.