Kulttuuri
02.04.2009

Onko elämää ennen jälkitukea?

Ohjaaja Johanna Vuoksenmaa sai elokuvansa valmiiksi, mutta loput tuesta myönnetään vasta, jos elokuva menestyy.

Voisi kuvitella, että elokuvaohjaajan työ on haastatteluja lukuun ottamatta tehty siinä vaiheessa, kun filmi pyörii ennakkonäytöksissä. Toinen jalka haudasta -elokuvan ohjaaja Johanna Vuoksenmaa on kuitenkin edelleen hermostunut.
Elokuvaa lähdettiin tekemään puolinaisella rahoituksella, ja julkisesta tuesta poikkeuksellisen suuri osa on niin sanottua jälkitukea, joka myönnetään vasta elokuvan saatua 45 000 katsojaa.
"Normaalisti minulle riittää, että joku saa irti elokuvastani jotain, mutta tänne kävellessäni huomasin pohtivani, miten saisin tuonkin turkulaisen katsomaan elokuvaani", Tampereelta saapunut Vuoksenmaa naurahtaa ja myöntää jälkituen ahdistavan.
Jälkitukijärjestelmää on kritisoitu laajalti, muun muassa siitä, että sen avulla tuet ohjataan niille, jotka saavat rahaa muutenkin.
Vuoksenmaata pohdituttavatkin myös muut asiat kuin taiteellinen lopputulos.
"Se koko prosessi, että miten ihminen oikeastaan päätyy teatteriin, ihmetyttää minua. Vaan kyllä täällä Turun Kinopalatsissakin näkyi sisään tullessani iso banderolli, joten ehkä ihmiset elokuvani löytävät."

Jälkitukeakaan ei voi syyttää kaikesta. Oman teoksen rahallinen menestys muuttuu nimittäin taiteilijallekin yhtäkkiä henkilökohtaisemmaksi, kun kyse on oman tuotantoyhtiön tuotoksesta. Toinen jalka haudasta on Vuoksenmaan ja tuottaja Riina Hyytiän yhdessä perustaman Dionysos Filmsin ensimmäinen elokuva.
Päihtyneisyyden ja hedelmällisyyden jumalan mukaan nimetyn Dionysos Filmsin periaatteet ovat sympaattisen idealistisia.
"Haluaisimme tehdä vähemmän mutta hyvää ja kohdella ihmisiä hyvin", Vuoksenmaa summaa.

Toinen jalka haudasta on kertomus miehestä, joka luulee tekevänsä kuolemaa, mutta saakin kuulla näytteiden menneen sekaisin sairaalassa. Elokuvan genre on romanttinen komedia, joten samaan soppaan yhdistetään vielä viiden hengen ihmissuhdedraama.
Elokuva on Sormusten herrojen aikakaudella alle kahden tunnin kestollaan jopa lyhyt. Vuoksenmaa pohtii pitkien elokuvien suosion johtuvan osaksi elokuvantekijöiden halusta tehdä spektaakkeleita, joiden maailmaan yleisö voisi täysin upota. Hän on itse ollut kiinnostuneempi tarinankerronnasta ja näkee reilun puolentoista tunnin keston sopivaksi.
Vuoksenmaalta kuitenkin liikenee ymmärrystä myös omalle megaspektaakkelillemme.
"Mannerheimilla voi hyvin olla hyviä johdannaisvaikutuksia koko maan elokuvakenttään, kun suomalaiset elokuvantekijät saavat oppia Hollywood-tason tuotannoissa. Eikä elokuvan julkinen tukikaan ole keskimääräistä suurempi, joten ei se ole keneltäkään pois."

Teksti: Visa Kurki
Kuva: Dionysos Films

Turun ylioppilaslehti 7/2009 (3.4.)