Kulttuuri
02.09.2011

Onnistunut uudistuminen

Yhdysvaltalainen Bon Iver on bändi, joka henkilöityy vahvasti keulakuvaansa, laulaja-lauluntekijä/multi-instrumentalisti Justin Vernoniin. Puhuttaessa Bon Iveristä ja nimenomaan Vernonista on välttämätöntä kerrata lyhyesti miehen tarina.

Elettiin vuotta 2006, kun lukuisten vastoinkäymisten lannistama, tuolloin vielä suurelle yleisölle tuntematon Vernon sulkeutui koko talveksi mökkiin keskelle Wisconsinin metsiä. Noiden kuukausien aikana hän muutti patoutumansa musiikiksi ja näin syntyi For Emma, Forever Ago, kiistatta yksi 2000-luvun onnistuneimmista debyyttialbumeista.

Kakkosalbumillaan, Bon Iverillä, yhtyeen kappaleet eivät enää nojaa ainoastaan Vernonin ikonisen falsetin ja akustisen kitaran katkerankauniiseen symbioosiin, vaan taustalle on lisätty ennakkoluulottomasti uusia ratkaisuja aina rumpukoneista ja syntetisaattoreista mahtipontisiin torvi- ja jousisovituksiin.

Lyriikat ovat tulkinnanvaraisempia kuin aikaisemmin, mutta käsittelevät Bon Iverin tuotannosta varsin tuttuja aiheita: rakkautta ja sen päättymistä, rakastamista ja sen vaikeutta.

Kymmenestä kappaleesta koostuvan tasavahvan paketin parhaat palat ovat perinteikkäästi alussa (levyn avausraita Perth ja Bon Iverin vanhempaa tuotantoa etäisesti muistuttava Holocene) ja lopussa (ensimmäinen sinkkulohkaisu Calgary ja hempeä kasarirock-pastissi Beth/Rest).

Erityisesti levyn päättävä Beth/Rest on jopa härskeine saksofonisooloineen ja auto-tuneiluineen kuluvan vuoden tunnelmallisimpia kappaleita, sekä ennen kaikkea hyvä esimerkki Vernonin monipuolisuudesta ja muuntautumiskyvystä. Harva artisti on onnistunut yhdistämään yhtä saumattomasti koskettavuuden ja tarkoituksenmukaisen mauttomuuden.

Bon Iver on jälleen yksi sulka yhtyeen nokkamiehen hattuun sekä ainakin toistaiseksi vuoden hienoin folk rock-albumi.

JOEL HAAPAMÄKI

Bon Iver:

Bon Iver

Jagjaguwar 2011