Kulttuuri
04.03.2010

Peloton tarkkailija

Ohjaaja Markku Lehmuskalliota kiehtoo kulttuurien yhteentörmäys.

Markku Lehmuskallio on pitkän linjan dokumentaristi, joka tunnetaan parhaiten vaimonsa Anastasia Lapsuin kanssa ohjaamistaan töistä. Nyt kaksikko on tehnyt toisen näytelmäelokuvansa, joka sijoittuu neuvostovallan ajan Venäjälle, Jamalin niemimaalle. Sukunsa viimeinen kertoo nenetsiperheen tyttärestä Nekosta, joka vastoin tahtoaan siirretään perheensä luota sisäoppilaitokseen. Venäjän kieltä taitamaton koululainen joutuu armotta muiden lasten silmätikuksi.

Turun Kinopalatsissa toimittajien kysymyksiin vastaileva Lehmuskallio kertoo ohjaajien tarkoituksena olleen kuvata rasismia ilmiönä mahdollisimman puolueettomasti.

"Halusimme kertoa, että identiteetin riisto ja sulautuminen valtakulttuuriin tapahtuu paitsi ulkoa käsin, myös oman kulttuurin sisältä. Periaatteessa kukaan ei ole paha ihminen, vaan kaikki yrittävät tehdä parhaansa oman ideologiansa valossa", Lehmuskallio kertoo.

Vaikka Sukunsa viimeinen on kerrottu fiktion keinoin, ovat Lehmuskallio ja Lapsui pidättäytyneet dokumentaristisessa kuvakielessä. Tämä johtuu siitä, että tarina on tiettyjä yksityiskohtia lukuun ottamatta tosi.

"Suurin ero todellisuuteen on siinä, että tapahtumat ovat todellisuudessa olleet vielä kauheampia. Katsoimme kuitenkin, että itse sanoma tulee kyllin selväksi näinkin. Esimerkiksi nenetsilasten karkaaminen koulusta on edelleen hyvin yleistä. Tunnen itsekin tapauksia, joissa karkumatkalla paleltuminen on johtanut jalan amputoimiseen."

Elokuvan näyttelijät ovat suurelta osin todellisuudessakin Jamalin niemimaalla asuvia henkilöitä, joilla ei ollut aikaisempaa kokemusta esiintymisestä kameran edessä. Lehmuskallio myöntää asetelmaan liittyneen tiettyjä esteitä.

"Tunnemme alueelta paljon ihmisiä, joten mietimme jo käsikirjoitusvaiheessa, mikä rooleista sopisi kenellekin. Kuitenkin suureksi ongelmaksi muodostui se, että emme tahtoneet saada ketään esittämään shamaanihahmoa. Paikalliset ihmiset ovat syvästi uskonnollisia ja pelkäsivät jumalten kostoa."

Lehmuskallio on itse sen sijaan rohkeampi sielu. Berliinin elokuvajuhlilla Sukunsa viimeinen keräsi kiitosta juuri tavasta, jolla teos katsoo käsittelemäänsä ongelmaa hievahtamatta suoraan silmiin.

"Etenkin entisen itäblokin ihmiset kokivat elokuvan vahvasti. He ihmettelivät, miten ylipäätään uskalsimme käsitellä tällaista aihetta. En oikein ymmärtänyt miksi. Eihän tässä syyllistetä ketään."

Teksti: Tuomas jalamo

Kuva: Kai Jokela

Sukunsa viimeinen –elokuvan ensi-ilta 26.2.