Kulttuuri
31.01.2013

Pieni ja paprikainen

Kirja. Eri kielialueiden nykykirjallisuutta yleistajuisesti esittelevän Café Voltaire -sarjan viides osa Ristiaallokoissa sukeltaa keskelle unkarilaista kirjallisuutta. Esseekokoelma on jaettu neljään osioon, joissa käsitellään identiteettiä, menneisyyden taakkaa, yhteiskunnallisuutta sekä kirjallista kokeilevuutta. Kokoelman viimeinen osio, epilogi, valottaa ulkounkarilaisten merkitystä kirjallisuuskentässä.

Juhani Huotarin poliittis-historiallinen johdanto maan myrskyisistä vaiheista antaa kattavan pohjan kirjallisuusesseille. Artikkelin lopussa luodaan katsaus myös kirjallisuuden suomentamisen historiaan. Vaikka kääntämisellä on pitkät perinteet, on sääli huomata, että valtaväestön tietämys maan nykykirjallisuudesta rajoittuu helposti nobelisti Imre Kertésziin ja Péter Nádasiin.

Ristiaallokoissa ravistelee kovin ottein suomalaisten käsityksiä unkarilaisesta kirjallisuudesta. Mielikuvat samaistuttavasta sukulaiskansasta perustuvat Tuula Komsin mukaan pitkälti vanhojen kansallismielisten runoilijoiden, kuten Sándor Pet?fin, teosten suomennoksiin. Nykykirjailijoista ehkä eniten tällaista totuuden etsijää muistuttaa Sándor Csoóri.

Kokoelman kirjailijat on jaettu osioihin perinteisen lajityyppierottelun sijasta teemojen ja kirjallisuuskäsitysten mukaan. Useimmat kirjailijat ovat monitaitureita, jotka kirjoittavat niin runoutta, proosaa, esseistiikkaa kuin draamaa. Naiskirjailijoita kokoelmassa on hätkähdyttävän vähän. Eritoten ihmetyttää, ettei esiteltyjen naisten, (Zsuzsa Rakovszky, Ágnes Nemes Nagy sekä Krisztina Tóth) seassa ole esseetä Prix Femina -palkitusta Magda Szabósta.

Ristiaallokoissa tulee tarpeeseen. Aiempi kattava esitys unkarilaisesta kirjallisuudesta on Tibor Klaniczayn Unkarin kirjallisuus (SKS 1986). Teoksen näkökulma on kuitenkin vahvasti sosialistinen, mikä näkyy kanonisoitujen kirjailijoiden valinnassa. Näin ollen esseekokoelma täyttää kaksi tärkeää aukkoa: se esittelee tärkeitä nykykirjailijoita ja huomioi ulkounkarilaiset.

Sisarteoksiaan ohuempi kirja on pieni ja paprikainen, mutta ennen kaikkea kunnianhimoinen. Ristiaallokoissa näyttää, että myös pienen kielialueen nykykirjallisuus ansaitsee tulla esitellyksi. Toivon, ettei teos jää Café Voltaire -sarjan viimeiseksi. On tärkeää, että tällainen tieteen yleistajuisen esittämisen perinne jatkuisi.

MARISSA MEHR

Juhani Huotari, Olga Huotari (toim.): Ristiaallokoissa. Esseitä unkarilaisesta nykykirjallisuudesta. Avain 2012. s. 281.