Kulttuuri
04.12.2014

Piilopaikat näyttelytilassa

Teksti:
Aura Nikkilä
  • Kuva: Jari Nieminen / Aboa Vetus & Ars Nova

Puolalaissyntyinen Radoslaw Gryta on pystyttänyt Ars Novan ensimmäiseen huoneeseen kaksi isoa, päädyistä avonaista vanerilaatikkoa. Sisälle muodostuu kapea tila, jonka seinäpinnat valuvat mustaa pikeä. Pimeässä I ja II asettavat ahdistavat alkutahdit näyttelylle.

Vuonna 1979 Suomeen muuttaneen kuvanveistäjän Sekalaisia ajatuksia -näyttely käsittelee muistamista tilallisuuden kautta. Sekä henkilökohtaiset että kollektiiviset muistot muovautuvat Grytan käsissä erilaisiksi tiloiksi.

Taiteilijan omista lapsuusmuistoista ammentavissa teoksissa Nurkassa ja Salaperäinen ovi heilutaan kaksi- ja kolmiulotteisuuden välillä. Taulupohjien rapatut pinnat yhdessä ulospäin työntyvine ovine ja tuoleineen luovat tiloja, jotka tuovat mieleen Giorgio de Chiricon surrealistiset tyhjät katumaisemat.

Tuntuu kuin olisi joutunut keskelle jonkun toisen unta.

Useimmat teoksista käsittelevät puolalaisten jaettua muistia ja syyllisyyttä: juutalaisten murheellista historiaa. Lähtökohtana on tarina suurlähettiläs Szewach Weissin perheen piilopaikasta toisen maailmansodan juutalaisvainojen aikana.

Gryta hyödyntää näyttelytilojen rajoja. Lattia jakaa yhden huoneista ylä- ja alapuoleen ja pakottaa katsojan kokijaksi. Näyttelykävijän on kumarruttava astuakseen vinon puurakennelman alle. Siellä ei voi olla kuvittelematta itseään lattian alla piileskelevän juutalaisperheen paikalle.

Kolme unta tilasta -teoksen asteittain pienenevät huoneet esittävät kuvaavasti juutalaisten elintilan vähenemistä ghettoihin sulkemisesta aina keskitysleirien ahtauteen asti. Vaneristen laatikoiden valkoisissa sisätiloissa tuntuu kuitenkin enemmän turva- kuin piilopaikalta.

Holokaustin käsittelemisessä ahtaiden tai tyhjien tilojen kautta ei suinkaan ole mitään uutta. Gryta kuitenkin onnistuu rakentamaan synkistä aineksista omalla tavallaan valoisan kokonaisuuden. Juutalaisperheen pakoilu muuttuu museon valkoisissa saleissa lapsenomaiseksi kuurupiiloksi.

Teosten mittakaava vaihtelee pienestä valtavaan. Osa pienemmistä figuureista jää isompien teosten varjoon, ja välillä idea teoksen taustalla tuntuu merkityksellisemmältä kuin itse toteutus.

Weissin perhe jää etäiseksi, sillä siihen ei maininnan jälkeen enää palata. Tarinallisuutta korostamalla kokonaisuus muuttuisi kenties vaikuttavammaksi, tosin vaarana olisi näyttelyn kutistuminen silkaksi kyynelten lypsämiseksi. Nyt meille annetaan mahdollisuus luoda toiveikkaampiakin tulkintoja.

Radoslaw Gryta: Sekalaisia ajatuksia
14.11.2014–1.2.2015
Aboa Vetus & Ars Nova
Itäinen Rantakatu 4–6
ma–su 11–19