Kulttuuri
02.02.2009

Piippausta ja pörinää

Joskus kuva ja ääni eivät vain täsmää. Astuessani sisään galleria Titanikin ovesta näen yläasteen puutyöluokkaa muistuttavan huoneen. Toimeliaat ihmiset ovat kyyristyneinä komponenttiensa ääreen, kolvinkäry on väkevä. Huoneen täyttävät kuitenkin vanhoista tiedeleffoista tutut, oudon futuristiset piippaukset ja surinat. Niistä päätellen voisin olla jonkin varhaisnuoruuteni scifi-sarjan avaruuslaivan komentosillalla.
Käynnissä on Kodinkonemusiikin ystävät -yhteisön (KoKoMYS) ensimmäinen yleisölle avoin työpaja. Yhteisö jakaa tavallisten ja vähemmän tavallisten koneiden musiikin ja äänien tuottamiseen tähtäävää manipulointiin liittyvää tietotaitoa. Konkreettisesti se tarkoittaa tällä kertaa sitä, että halukkaat saavat oppia rakentamaan kaksi yksinkertaista äänilaitetta. Paikalle eksynyt yleisökin saa väännellä nuppeja ja ihmetellä millaista vinkunaa vaikkapa sorkittu lasten syntikkalelu voi päästää.
Omia projektejaan valmistelee huoneessa parisenkymmentä innokasta osallistujaa. Joukossa on äänitaiteilijoita, muusikoita ja taidealan ihmisiä. Työpajan ohjaaja taidepedagogi Olli Suorlahden mukaan joukkoa ajaa eteenpäin konemusiikkiin oleellisesti liittynyt uusien äänten etsiminen:
"Nykyään kaupalliset soundilaitteet ovat vähän samanlaisia kaikki", Suorlahti myöntää.
Normista poikkeavat äänet viehättävät erityisesti skweeestä innostuneita, chiptune-muusikkoja ja uutta punk-henkistä elektroväkeä. Suorlahti on itse kiinnostunut aikaansaatujen eriskummallisten äänien sijaan pikemminkin tee-se-itse- eli DIY-estetiikasta: laitteiden rakentelusta ja näpertelyn konkreettisuudesta.
"Esimerkiksi tietokoneen kanssa tekeminen on paljon tylsempää", Suorlahti kertoo.
"Tietenkin jos itse osaisin ohjelmoida hyvin, niin siellä olisi samanlaista löytämisen iloa."

Vanhojen, hylättyjen laitteiden kierrätys on oleellinen osa yhteisön toimintaa.
Kodinkonemusiikin ystävät on kerännyt talteen vanhoja, pois heivattuja leluja ja äänilaitteita. Ruumiinavausten yhteydessä niitä bendaillaan, eli niiden ääniä tuottavia osia muokataan. Kokomyslaisten käsissä menneiden vuosien piippaileva muoviroska saa uuden elämän.
"Kierrätys on ollut ehdottomasti yksi kantavista jutuista. Jos laite on toimiva, niin on kahjoa, että se heitetään menemään tai sulatukseen", Suorlahti alleviivaa.
"Vaikka minkälaisista toimisto- ja kodinkoneista on mahdollista saada oikealla tavalla väärinkäytettynä vaikka millaisia ääniä."
Kokomyksen helsinkiläinen sisarseura Kokeellisen elektroniikan seura (Koelse) onkin kerännyt tiloihinsa kolmisen tonnia innovatiivisia laitteita tai rojua – katsantotavasta riippuen.

Yksi paikalle saapuneista muusikoista on Jani Lehto, joka tunnetaan paremmin Déclassé-bändistä ja huonommin Star You Star Me -projektista. Hän pitää käsissään entistä levysoittimen neulan alumiinilaatikkoa, joka saa nyt uuden "sielun" tunnilla valmistetusta äänipiiristä.
"Harmittaa, että soittimestani tuli vähän tavallisen näköinen", artisti myöntää.
"Minulla oli sammakon näköinen vesipistooli ja yritin asentaa äänipiirin sinne. Keikalla olisi ollut hauska heilua sen kanssa. Mutta käytännöllisyys voitti."
Pääasiallisesti koskettimilla säveltävä artisti ei pidä uusien soundien etsimistä päätavoitteenaan, mutta biiseihin valituilla soittimilla on tärkeä roolinsa
"Nätti melodia pääsee oikeuksiinsa sillä, että se tulee rupisella äänellä – kauniilla äänellä tehdyt kauniit biisit ovat helposti liian itsestäänselviä", Lehto sanoo.
"Vanhat kosketinsoittimetkin ovat sitä paremman kuuloisia mitä huonommassa kunnossa ne ovat. Jotenkin se vaan on niin: niihin tulee lisää särmää."

Musiikki ja sen ympärillä kuhiseva bisnes muuttuu yhä digitaalisemmaksi. Lehto ei niele purematta käsitystä uuden teknologian innovatiivisuudesta.
"Useimmat tietokoneohjelmatkin tyytyvät käyttöliittymissään vain jäljittelemään vanhoja keksintöjä, kuten pianokoskettimistoa ja käsin käänneltäviä säätimiä", hän kritisoi ja toteaa uudenlaisten instrumenttien myös inspiroivan uusiin tapoihin säveltää:
"Laitteet, jollaisia tänään tehtiin, eivät apinoi mitään. Ei tälläkään voi soittaa säveliä, mutta sillä on hemmetin hyvä ja jäljittelemätön soundi – jyrisee ja pärisee hienosti."
Petri Rautiainen
kuvat Jussi Vierimaa

Turun ylioppilaslehti 2/2009 (30.1.)