Kulttuuri
13.12.2012

Pitkitetty matka

  • Hobitissa Martin Freemanin Bilbossa on syvyyttä, jota kriitikko ei nähnyt Taru Sormusten Herrasta -trilogian Frodossa.

Trilogiaksi turhaan venytetyn Hobitin ensimmäinen osa kaipaa tiivistämistä.

ELOKUVA. Peter Jacksonin Hobitti-trilogian idea haisee rahastukselta. Otetaan J.R.R. Tolkienin muutaman sadan sivun mittainen fantasiaromaani ja laajennetaan se kolmeksi kolmituntiseksi elokuvaksi toivoen, ettei eeppisten seikkailusarjojen buumi ole aivan vielä ohi.

Monin tavoin ensimmäinen osa vahvistaakin siihen kohdistuvat epäilyt todeksi. Samalla huikeilla tuotantoarvoilla varustettu eepos tarjoilee juuri sellaista suuren budjetin vuoristorata-ajelua kuin lupaakin.

Visuaalisesti leffa näyttää upealta. Jacksonin tiimi koostuu elokuvamaailman kovimmista ammattilaisista, joilla on käytössään hulppea määrä rahaa. Sydäntäkään teokselta ei puutu: Martin Freeman tuo Bilbon rooliin syvyyttä ja lämpöä, jota aikaisemman Sormusten Herra -sarjan pääosassa seikkailleesta Elijah Woodin Frodosta jäi kaipaamaan.

Elokuvan ongelmat liittyvät eniten pohjimmiltaan simppelin tarinan venyttämiseen niin, että saumojen ratkeamisen voi kuulla korvissaan. Takaumien kautta etenevä rakenne tekee elokuvan ensimmäisestä puoliskosta tarpeettoman raskaan seurattavan – eteenkin koska monet näistä kohtauksista eivät vie kerrontaa eteenpäin juuri millään tavalla. Kirjassa luontevat mutta elokuvassa lähinnä hämmentävät spontaanit laulunumerot olisivat ehdottomasti kuuluneet leikkauspöydän lattialle.

Lähtiessään lopulta käyntiin seikkailu kuitenkin imaisee mukaansa. Lopun kohtaukset ovat vauhdikkaita, koskettaviakin. Pelkästään niiden vuoksi Jacksonin matkaan kannattaa yhä lähteä, vaikka määränpäähän päästäänkin vasta muutaman kivikkoisemman sivupolun kautta.

***

Tuomas Jalamo

Hobitti – odottamaton matka

(USA/Uusi-Seelanti 2012)

O: Peter Jackson

N: Martin Freeman,

Ian McKellen