Kulttuuri
30.01.2018

"Poliisi varustautuu vastarintaan” – Taiteilija videokuvasi mellakkapoliisia kolmen vuoden ajan

Teksti:
Heta-Maria Pyhäjärvi
Kuvat:
Annika Rauhala
  • Kuvakaappaukset ovat Annika Rauhalan videoinstallaatiosta Jouha (2017). Taiteilija on tutkinut vallan ja seksuaalisuuden teemoja läpi uransa.

Taiteilija Annika Rauhala pohtii, militarisoituuko poliisi, koska se pelkää poliittisen vastarinnan kasvavan Suomessa.

Tämä on tietyllä tavalla roolileikkiä ja valtapeliä, jossa roolit keikautuvat ylösalaisin”, kuvataiteilija Annika Rauhala sanoo.

Rauhala viittaa uusimpaan teokseensa Jouha-videoinstallaatioon. Sen nimi on lyhenne joukkojenhallintapoliisista, joka tunnetaan kansankielellä mellakkapoliisina.

Taiteilija-kuvajournalistin tavoitteena oli tehdä näkyväksi poliisin toimintaa osana yhteiskunnan väkivaltakoneistoa. Teostaan varten hän taltioi vuosina 2014–2017 materiaalia noin 40 tilanteessa, joissa mellakkapoliisi oli paikalla.

Teoksen keskiössä onkin poliisi, ei itse tapahtuma.

“Kun Espanjassa kaavailtiin vuonna 2012 lakia, jonka perusteella poliisin kuvaaminen olisi laitonta, olin varma, että kielto leviää koko Eurooppaan”, Rauhala kertoo.

“Se oli syy, minkä takia aloitin alunperin Jouhan kuvaamisen – tehdäkseni teoksen pois alta.”

SUOMESSA POLIISIN kuvaaminen on toistaiseksi sallittua. Rauhalan mukaan mellakkapoliisin varustautuminen on kuitenkin kasvanut valtavasti.

“Poliisien määrä kentällä on noussut. Välineistö on parantunut ja yhtenäistynyt.”

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Kuva: Annika Rauhala

Poliisin militarisoituminen näkyy muuallakin Euroopassa. Esimerkiksi viime vuonna Espanjan poliisi käytti väkivaltaa taltuttaakseen Katalonian itsenäisyysäänestyksen mellakoita. 330 ihmisen raportoitiin loukkaantuneen poliisin käsissä.

Suomessa poliisin kasvavasta varustelutasosta on käyty keskustelua vuodesta 2015. Silloin poliisi ampui ensimmäisen kerran väkijoukkoon muovisia projektiileja laukovalla FN 303 -paineilma-aseella itsenäisyyspäivän mielenosoituksessa. Ammuksen osia osui mielenosoittajan silmään.

Muita poliisin niin kutsuttuja voimankäyttövälineitä ovat paprikasumute ja etälamautin, joiden käytöstä poliisia on myös kritisoitu.

RAUHALAN MUKAAN mellakkapoliisin varusteet, erityisesti aseet, tuovat valtaa. Toistaiseksi poliisin uhkaavuus perustuu enimmäkseen psykologiseen pelotteluun: ei tarvitse tulla pamputetuksi tunteakseen turvattomuutta. Taiteilija uskoo, että Suomessa joukkojenhallinnan militarisoituminen on yksi oire eriarvoistavan politiikan eteenpäin ajamisesta.

“Ikäänkuin valmistauduttaisiin poliittisesti voimakkaampaan vastarintaan: poliisi varustautuu mellakkaa varten, kun hyvinvointivaltion edut on ajettu alas.”

VALTA-ASETELMAN tiedostaminen ja sen tarkastelu oli Rauhalalle olennainen osa Jouhan kuvausprosessia. Taltioidessaan mellakkapoliisin toimintaa Rauhala oli se, joka dominoi tilannetta.

“Minulla ei ollut muita rajoituksia kuin olla häiritsemättä poliisien työtä. Kun he tietävät asemani taiteilijana tai journalistina, he eivät voi tulla huutamaan perkelettä, vaikka tekisi mieli.”

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Kuva: Annika Rauhala

Vaikka mellakkavarusteinen poliisi näyttää uhkaavalta, tämä joutuu pysymään aloillaan ja odottamaan käskyjä.

“Poliisilla ei ole vapaata tahtoa tai toimintamahdollisuutta, mutta minulla on. Tein teosta juuri niin kuin itse halusin.”

Taiteilijalle oli tietoinen poliittinen valinta kuvata mellakkavarusteisia poliiseja alaviistosta, kontillaan. Asetelma, jossa feminiininen henkilö on polvillaan militantin maskuliinisuuden edessä, kytkeytyy osaltaan sadomasokistiseen kuvastoon.

Rauhalalle valta ja seksuaalisuus kietoutuvatkin yhteen.

“Kun puhutaan aseista ja vallasta, on kyse myös alistamisesta ja alistumisesta.”

Vaikka Jouha-videoinstallaatio tekee yhteiskunnan väkivaltakoneistoa näkyväksi, on siitä samalla luettavissa monitulkintaisempi sukupuoli- ja seksuaalipoliittinen ulottuvuus.

RAUHALAN TAIDE kuvaa aikaansa. Edellinen teos, Divide et impera (2014), käsitteli ekstremismiä ja jihadismia. Teoreettista filosofiaa ja sukupuolentutkimustakin opiskelleen taiteilijan nykyisiin mielenkiinnon kohteisiin kuuluvat geopolitiikka ja sodat.

“Olen 25 vuotta tehnyt taidetta. En muista, että olisi koskaan ollut teosta, joka ei jollain tavalla käsittelisi väkivaltaa, seksuaalisuutta, valtaa tai politiikkaa. Mulle kaikki on poliittista.” 

Lue lisää:

"Benjihypyissä ja kaljateltoissa ei ole mitään pahaa, mutta taiteiden yöstä ne eivät voi jäädä päällimäisenä mieleen"

Uusi koordinaattori haluaa palauttaa tapahtuman taiteiden tyyssijaksi. (8/2017)

Mistä Etelä-Afrikan opiskelijaprotesteissa on kyse?

Etelä-Afrikan korkeakoulujärjestelmä on vakavassa kriisissä. Maan rodullistettu väestö kärsii taloudellisesta ahdingosta samalla, kun valkoinen vähemmistö kahmii valtaosan opiskelupaikoista. (1/2017)

Tummaa ja miesvoittoista – Turun yliopiston taidekokelma muuttuu hitaasti

Turun yliopiston taidekokoelmaan kuuluu yli tuhat teosta. Missä viipyy värien kirjo? (2/2017)

Aistit pysäyttävät yksilön

Taide on syrjäyttänyt kaljakarsinat nykyaikaisen festivaalikokemuksen ytimessä. Maantieteen opiskelijasta tuottajaksi päätynyt Maria Junno tietää, miten rakennetaan kokonaisuus, joka saa kiireisen juhlijan herkistymään. (8/2016)

Kriisin lapset

Kreikkalaiset ovat tottuneet nousemaan barrikaadeille. Usein maahan vaikuttaneet mullistukset ovat lähteneet liikkeelle opiskelijoiden masinoimina, yliopistojen sisältä. Millaista on nuorien ja opiskelijoiden elämä epävakaiden vuosien jatkuessa? Kyteekö yliopistoissa edelleen muutoksen liekki vai ovatko nuoret menettäneet uskonsa uudistuksiin? (1/2016)