Kulttuuri
17.10.2013

Polttaa, polttaa – kunnes palaa

KIRJA. Johanna Sinisalo teki sen taas. Hän luo kiehtovan dystopian, johon lukija uppoutuu hetkessä. Koukussa ollaan, niin kuin teoksen chilinarkkarit – fiksejä ei vain voi annostella, teos on ahmittava kerralla.

Suomi on eusistokraattinen tasavalta, jossa kaikki riippuvuutta tuottavat aineet kofeiinista lähtien ovat kiellettyjä. Kaiken perusta on ihmisten lisääntymisessä, tai oikeammin maskojen ja eloisten lisääntymisessä. Vain tietty naisrotu saa lisääntyä, ja sen edustajat koulutetaan huolella tähän tehtävään – kunnon kansalaisiksi.

Vera, eloinimeltään Vanna, ei kuitenkaan ole kiiltokuvamaisen eloikuorensa alla aivan niin tyhjäpää kuin millaisiksi eloit koulutetaan. Todellisuudessa hän on alempaa kastia, naitavaksi kelpaamaton morlokki. Vanna ei piilottele vain todellista luonnettaan vaan myös riippuvuuttaan valtion tiukasti kieltämään aineeseen, chiliin. Chilin tuoman kivun ja endorfiinin avulla Vanna kestää siskonsa katoamisen, mutta chilin liekki on vaarassa polttaa koko käden.

Auringon ydin on kutkuttava kamppailu valtion Virastoa, aikaa ja riippuvuutta vastaan. Sinisalolle tyypillisesti teokseen on ripoteltu otteita sanakirjasta, lehdistä ja tietokirjoista. Ne luovat eusistokraattisen valtion puitteet hätkähdyttävän todellisiksi.

Pala palalta chilin salaperäisyys, sen liekin viehkeys paljastuu, ja loppu ei varmasti jätä kylmäksi. Uskaltaako sitä enää pilkkoa habaneroa kanakeiton piristykseksi?

Noora Lehtimäki

Johanna Sinisalo:

Auringon ydin

Teos 2013