Olavi Uusivirta 9.11. Logomo Sunborn Live Opiskelijaliput 23,50 €
Kulttuuri
28.09.2011

Punaisen Valpon päälliköstä oikeustieteen professoriksi

Elämäkerta valottaa oikeusfilosofi Otto Brusiinin poikkeuksellista uraa.

Lakitieteen tohtori Otto Brusiin nimitettiin Valtiollisen poliisin päälliköksi vuonna 1945. Suomen politiikkaa ohjaillut neuvostoliittolainen valvontakomissio oli vaihtanut Valpon henkilökunnan lähes kokonaan sodan jälkeen. "Punaisena Valpona" tunnetun uuden organisaation henkilökunta koostui suurelta osin vasemmistolaisista ja sen toiminta pyrki fasismin kitkemiseen Suomesta.

Matti Rinteen teos Tohtori Brusiinin oikeusopillinen elämä valottaa Brusiinin aikaa Valpossa, mutta kertoo Brusiinista myös oikeustieteilijänä ja kosmopoliittina. Hänen onnistui Rinteen mukaan jo vuonna 1938 julkaistulla väitöskirjallaan monipuolistaa merkittävästi suomalaista oikeustiedettä, joka oli aikana muuten hyvin Saksa-suuntautunutta.

"Hän oli kielitaitoinen ihminen ja inhosi natsi-Saksaa. Brusiin luki saksalaisten sijaan italialaisia ja ranskalaisia lähteitä. Hän sai myös moitteita väitöskirjastaan, koska oli kieltäytynyt käyttämästä lähteenä erästä saksankielistä julkaisua sen juutalaisvastaisten kirjoitusten takia."

Brusiin sai kärsiä valtiollisiin asioihin sekaantumisesta. Hän menetti Valpo-pestin johdosta maineensa Suomessa ja joutui akateemisen maailman syrjinnän kohteeksi. Hänen tieteellinen uransa lähti uuteen nousuun vasta vuosien kuluttua komennuksen päättymisestä.

Humanisti

väärässä paikassa

Rinteen mukaan Brusiinin Valpo-komennus oli sattumien summa.

"Brusiin ei ollut poliittinen ihminen, mutta hän nautti luottamusta kommunistipiireissä. Hän ajatteli Valpossa olevansa mukana rakentamassa uutta demokraattista Suomea."

Aika Valpossa oli Brusiinin uralla vain kymmenen kuukauden vaihe, jonka hän jälkikäteen koki virheeksi. Brusiinin työhön kuului muun muassa neuvostovastaisten kirjojen laaja takavarikko, koulukirjojen sensurointia ja heikoin perustein tehtyjä pidätyksiä. Brusiinin annettiin ymmärtää, että vaihtoehtoja ei ollut.

Brusiinin tehtäväänsä kohtaan kokemaa vastenmielisyyttä kuvaa hyvin Valpo-kollegan arvio: "Brusiin oli hyvin miellyttävä mies, mutta hän ei ottanut kantaa asioihin ja jos tuli vaikea tilanne hän meni soittelemaan pianolla. Humanisti oli selvästi joutunut väärään paikkaan."

Brusiin irtisanoutui lopulta itse tehtävästä. Hänet tuomittiin myöhemmin mittaviin vahingonkorvauksiin Valpo-pestinsä aikana tekemistään virkavirheistä.

Koti

akateemisessa

maailmassa

Valposta erottuaan Brusiin omistautui yksinomaan tieteelliselle uralle. Hän kirjoitti merkittävimmät oikeusteoreettiset tutkielmansa 1940- ja 50-luvuilla ja kasvatti edelleen kansainvälistä mainettaan.

Hänet valittiin Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan yleisen oikeusopin professoriksi vuonna 1960. Turussa Valpon aikoja ei enää muisteltu, vaan Brusiin otettiin vastaan kansainvälistä mainetta niittäneenä tiedemiehenä.

Hän viihtyi Turussa ja toimi virassaan vuoteen 1973 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle.

Turku oli turvallinen asuinpaikka julkisuudessa lyödylle Brusiinille, joka saattoi nyt keskittyä tutkimaan ja opettamaan.

Brusiin toi vasta perustettuun tiedekuntaan mukanaan urallaan hankkimansa laajan kansainvälisen verkoston. Hän onnistui luomaan tiedekunnalle suhteita ympäri eurooppalaista akateemista maailmaa ja saavutti mainetta inspiroivana opettajana.

Brusiin menehtyi yliopiston päärakennukselle johtaville portaille pian eläkkeelle jäämisensä jälkeen, vuonna 1973. Hän oli matkalla kirjastolle palauttamaan kirjoja.

VEIKKA LAHTINEN

Tohtori Brusiinin oikeusopillinen elämä

Matti Rinne

Teos 2011