Kulttuuri
16.12.2013

Puoleensavetävä rock-klisee

Kauko Röyhkä mielletään edelleen lähes yksinomaan rock-muusikoksi ja tekstittäjäksi. Miehen ensimmäinen romaani Tien laidalla Waterloo julkaistiin kuitenkin jo vuonna 1980, jolloin myös debyyttialbumi Steppaillen saapui levykauppojen hyllyille.

Uutuusteos Poika Mancini on vuosikymmenen takaisen Miss Farkku-Suomi -romaanin itsenäinen jatko-osa. Turkulaistuneen taiteilijan uraa seuranneen kannattaa tarttua kirjaan jo siitäkin syystä, että teos on löyhän omaelämäkerrallinen kurkistus räyhähengen nuoruuteen.

Poika Mancini on ajankuva '80-luvun alun takapajuisesta Suomesta. Röyhkä on purkanut viha–rakkaus-suhdettaan kotikaupunkiinsa Ouluun koko tuotantonsa ajan. Myös uutukainen saa osan voimastaan siitä ahdistuksesta, jota joukkoon sopimaton nuori tuntee pienessä kaupungissa.

Päähenkilö Mancini on itselleen rock-identiteetin luonut nuorukainen, josta kehittyy kirjassa eräänlainen Peräpohjolan Orfeus-hahmo. Teos kertaa rock-kliseitä rehellisen reteesti palauttaen mieleen myöhäispuberteetin suloisen holtittomuuden.

Mancinin vapaus ja rock'n'roll-unelma törmäävät toisen päähenkilön, Katjan, herännäiskristillisyyteen nuortenkirjamaisen asetelmallisesti. Katja jää ylipäätään aika ohueksi hahmoksi.

Uutuusromaani on Röyhkän tyyliuskollinen ylistys nuoruudelle ja vapaudelle. Lopulta tietty epäjohdonmukaisuus ja tarinalinjojen keskeneräisyys häiritsevät lukukokemusta jättäen jälkeensä välityön maun.

Jaakko Mikkola

Kauko Röyhkä: Poika Mancini. Like 2013. 247 s.