Kulttuuri
31.03.2011

Puolivahingossa syntynyt festivaali vaalii perinteitä

Kahdettakymmenettä kertaa järjestettävä Suomalaisen elokuvan festivaali olisi voinut jäädä syntymättä ilman opiskelijoiden aktiivisuutta.

Kaikki alkoi eräästä kohtaamisesta 1990-luvun alussa. Turun yliopiston elokuva- ja teatteritutkimuksen koulutusohjelman opiskelijat olivat järjestäneet suomalaista elokuvaa käsittelevän tutkimusseminaarin. Monien yllätykseksi paikalle saapui ohjaajalegenda Hannu Leminen.

Leminen jakoi opiskelijoiden kiinnostuksen kotimaista elokuvaa kohtaan. Opiskelijoiden ajatuksissa alkoi kyteä suunnitelma suomalaiseen elokuvaan keskittyvästä festivaalista. Varsinais-Suomen elokuvakeskus ja Kansallinen audiovisuaalinen arkisto, silloinen Suomen elokuva-arkisto (SEA), lähtivät mukaan. Ensimmäinen festivaali järjestettiin vuonna 1992.

Kertaluontoiseksi tarkoitettu tapahtuma on jatkunut näihin päiviin saakka. "Jos elokuva-arkisto ei olisi lähtenyt mukaan, koko homma olisi saattanut tukehtua savuun. SEA:n kautta saatiin esimerkiksi restauroituja filmikopioita", festivaalijohtaja Matti Salakka kertoo.

Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kotimaisen elokuvan kenttä on muuttunut rajusti. Vielä 1990-luvun alussa suomalainen elokuva kärsi pahasta yleisökadosta. Vuosikymmenen lopulla alkoi nousu Rukajärven tien ja Häjyjen kaltaisten menestysten myötä.

Menestyshuumassa piilee vaara suomalaisen elokuvan menneisyyden kieltämisestä. Niin ei kuitenkaan ole onneksi tapahtunut. Suomalaisen elokuvan festivaali on vuosittain muistuttamassa kansallisen elokuvamme vahvasta perinteestä.

"Ennen Suomi-Filmi merkitsi kirosanaa nuorelle väelle. Mutta nykyään 15-25 -vuotiaat saattavat multiplexien tarjonnasta valita elokuvan vain siksi, että se on suomalainen", Salakka sanoo.

Tänä vuonna perinteitä vaalitaan festivaalilla kolmella teemalla: suomalaisella dokumenttielokuvalla, kotimaisella scifillä ja klassikoista koostuvalla SEF -juhlasarjalla.

HENRI WALTTER REHNSTÖRM

Suomalaisen elokuvan

festivaali Turussa 6.–10.4.