Kulttuuri
04.02.2014

Puuvilla, ruoska ja Solomon

12 Years a Slave on selviytymiskuvaus maailmasta, jossa ei ole voittajia.

Mustien orjuutta Yhdysvaltain eteläosissa käsitteleviä elokuvia ilmestyy yhä, vaikka aiheen luulisi olevan puhkikulutettu. Lakkautettiinhan järjestelmä jo 150 vuotta sitten. 12 Years a Slave todistaa luulon vääräksi tuoreella vedolla: nostamalla päähenkilökseen orjaksi vangitun.

Näkökulma on samalla piristävä ja hävettävän itsestään selvä. Masentavan usein tällaisissa kuvauksissa keskiöön nousee sortojärjestelmän ulkopuolelta tuleva orjuuden vastustaja. Historiallisia vääryyksiä käsitellään tällöin turvallisesti niiden loppumisen näkökulmasta.

12 Years a Slave sen sijaan pyrkii olemaan perinpohjainen kuvaus orjuuden mielentilasta. Orjaelämän kauhut kokee New Yorkin osavaltiossa vapaana kasvanut Solomon Northup (Chiwetel Ejiofor), joka kaapataan ja kaupataan orjaksi Louisianan pelloille.

Elokuva ei tyydy olemaan vain kuvaus plantaasielämästä, vaan se kertoo ensisijaisesti orjuuteen alistumisesta ja minuuden murskautumisesta. Vapaus ja tasa-arvo eivät näyttäydy abstrakteina käsitteinä. Ylväitä mutta kankeita puheita useammin ne tuodaan esille vertaamalla Northupin orjavuosia hänen aikaisempaan elämäänsä.

Vaikka ruoska heiluu elokuvassa usein, hahmot kärsivät ennen kaikkea henkisellä tasolla. Pelko, viha ja halveksunta näkyvät hahmojen katseissa kaiken aikaa. Jokaista rangaistavaa orjaa kohden on lukuisia muita, jotka pyrkivät tekemään itsensä näkymättömiksi pelätessään samaa kohtaloa. Plantaasinomistajat repivät ruoskilla rikki omia sielujaan orjiensa kehojen ohella.

Henkiseen kärsimykseen keskittyminen takaa, ettei kavahtamattomasti kuvattu fyysinen kuritus muutu mässäilyksi. Katsojalle avautuu kuvottava järjestelmä, jonka vangiksi hyvät teot ja vapaat ihmiset jäävät siinä missä orjatkin.

****

Ilkka Hemmilä

12 Years a Slave (USA, 2013, 134 min)

O: Steve McQueen, K: John Ridley

N: Chiwetel Ejiofor, Michael Fassbender, Brad Pit, Sarah Paulson