Kulttuuri
27.03.2013

Raakuutta ja hekumaa – elämää ja kuolemaa

KIRJA. Naiset ovat himokkaita huoria ja miehet kiimaisia pervoja. Ihminen muuttuu hetkessä raa'aksi murhaajaksi, jolle mikään ei ole pyhää. Katja Kettu sanoo jälleen suoraan ja häpeilemättä. Hänen uusin novellikokoelmansa Piippuhylly jatkaa vahvasti Runeberg-palkitun teoksen Kätilön jäljissä.

Jokainen novelli on Kätilön isän Pietari Kutilan kertomus tyttärelleen, kertomus piipun aikaisemmasta omistajasta. Piippukokoelman aarteet kutovat tarinoista taidokkaan verkon, joka kietoo tarun ja toden elementit hämmentävän pirstaleiseksi kokonaisuudeksi, todelliseksi elämäksi. Kettu vie lukijansa takaisin Kuolleen miehen vuonon salaisuuksille kiidättäen samalla maailmojen halki.

Ketun tyylille tuttu rietas, mutta rehellinen kieli pääsee oikeuksiinsa vuonoilla elävän yksinäisen miehen tarinoissa. Omaperäiset sanat maistuvat eksoottisilta herkuilta ja kielen rakenne kutkuttaa ainutlaatuisuudessaan. Ajoittain kieli kuitenkin sortuu liiallisen hekumalla ja väkivallalla mässäilyyn hävittäen herkkyytensä.

Novellien henkilöhahmoja yhdistää erilaisuus, normaalista poikkeaminen. Transsukupuoliset, hiekkanaiset, Rasputinin rakastajattaret, jokainen on väärinymmärretty ja väärin kohdattu, mutta siitä huolimatta vahva ihminen – rakkauden ansaitseva. Ja rajuihin tarinoihin mahtuu rakkautta, kaiken kirjavaa ja kaiken antavaa. Rakkautta, jossa mies tekee mitä vain rakastettunsa vuoksi. "Kävi Ruotsissa Taalainmaalla, sitten Lyypekissä ja Riossa ja sen luultiin jo seilanneen sen seitsemän merta ja tipahtaneen maailman laidalta menemään."

Kiehtovinta on kuitenkin taito, jolla Kettu huomaamatta rakentaa elämäntarinoita novelliensa taakse. Sivulauseissa esiin nousevat Kätilöstä tutut hahmot punovat omaa kerrontaansa piipputarinoiden rinnalle. Jokainen henkilöhahmo saa kokonaisen elämäntarinan pienistä tiedon muruista, joita lukija jäljittää ahnaasti. Tätä teosta ei malta jättää, se on luettava heti uudelleen.

Noora Lehtimäki

Katja Kettu: Piippuhylly.

WSOY 2013. 236 s.