Kulttuuri
19.05.2015

Rattiraivoa aavikolla

Teksti:
Ilkka Hemmilä

Maailmanlopun tuolla puolen luotetaan henkeäsalpaavaan kuolemanralliin, pidättelemättömään hulluuteen – ja naisiin.

Turvavyöpakon mielekkyys saa ilmaisen mainosvideon Mad Maxin palatessa valkokankaalle. Hiekkaerämaassa ajettavasta romurallista tunnettava punk western -sarja on viettänyt siestaa viimeiset 30 vuotta, jonka aikana sen parista ovat poistuneet kaikki tutut tekijät ohjaaja George Milleriä lukuun ottamatta.

Juurille palatessaan Miller päivittää post-apokalyptisen australialaistrilogian Hollywoodin blockbuster-aikaan – ja osoittaa hallitsevansa sen suvereenisti. Tuotantolimbossa vuosikymmeniä matkannut Mad Max: Fury Road lunastaa odotukset olemalla paitsi sarjan paras osa myös viihdyttävin, energisin ja villein toimintaelokuva vuosikymmeniin.

Fury Road ei vaadi aiempien elokuvien tuntemusta. Kyseessä on eräänlainen henkinen jatko-osa, jossa juonen sijaan korostuu mielentila. Niukoista resursseista kamppaileva romahtanut maailma on täynnä onttoja ihmisiä, jotka etsivät elämälleen merkitystä.

Aavikolla vaeltava, perheensä menetyksen vainoama Max (Tom Hardy) on vain keino kuljettaa katsoja kohtaamisesta toiseen. Elokuvan nimestä huolimatta kupletin kajahtanut osapuoli on koko muu maailma, jonka reviiritaistoihin äkeä antisankari sotkeutuu elonjäämispyrkimystensä lomassa. Tällä kertaa hän päätyy vastentahtoisesti tukemaan käsipuolta Furiosaa (Charlize Theron), joka pakenee jumalaksi itsensä brändäneen Immortan Joen (Hugh Keyas-Byrne) hallitsemasta yhteisöstä Joen viiden alistetun "vaimon" kera.

Seuraa takaa-ajo, joka kattaa lähes taukoamatta koko elokuvan. Fury Road on kuin yksi katkeamaton toimintakohtaus, 2010-luvun versio Buster Keatonin Kenraalista. Näyttävä toiminta rakentuu digiefektien sijaan ensisijaisesti oikeiden ajoneuvojen kolaroinnin ja hurjan stunt-toiminnan varaan. Rämäpäisyyden ja intensiivisen leikkauksen luoma fyysisyys saa puristamaan käsinojia.

Teknisen taituruuden lisäksi toiminta tempaa mukaansa siksi, että elokuvan maailma elää ja hengittää. Idioottijuonen sijaan elokuvan vetovoima syntyy harkituista yksityiskohdista, jotka vaihtelevat vähäpätöisen nerokkaista täysin sekopäisiin.

Idearunsaus yltää myös hahmoihin. Maxin ja Furiosan rinnalla ja kintereillä kaahaa toinen toistaan kiinnostavampia ihmisryhmiä. Immortan Joen oman armeijan muodostavat valkoiseksi maalatut ja kaljuiksi ajetut fanaattiset sotapojat, jotka tavoittelevat ikimuistoista kuolemaa tyranninsa nimessä loikkiessaan ajoneuvosta toiseen. Sitä vastoin heitä pakenevat naiset reagoivat kukin omalla tavallaan heille ensi kertaa koittaneeseen vapauteen. Lisäksi heidän hartioitaan painaa ainoa elokuvassa pilkistävä toivo paremmasta huomisesta.

Vireään visuaaliseen tarinankerrontaan luottava, niin esteettisesti kuin sisällöllisesti värikäs Mad Max: Fury Road on vinksahtaneisuudessaan vastustamattoman lyyrinen. Suuren studiokoneiston uumenista syntyy kerrankin voimakas, eheä ja uniikki visio. George Miller osoittaa ensiluokkaista kykyä haastaa itseään ja kollegojaan. Tätä on elokuvanteko parhaimmillaan.

 

****½

Mad Max: Fury Road (USA, 2015, 120 min)

O: George Miller; K: George Miller, Brendan McCarthy, Nico Lathouris; N: Tom Hardy, Charlize Theron, Nicholas Hoult, Hugh Keays-Byrne