Kulttuuri
14.02.2013

Räyhää ja rakkautta

Retrohenkisellä pelianimaatiolla Räyhä-Ralfilla on ylivilkas luonne mutta hyvä sydän.

ELOKUVA. Räyhä-Ralf on oman pelinsä pahis, jonka osa on pistää paikat palasiksi ja katsoa vierestä, kun hyvis Fiksari-Felix junior korjaa kaiken glorian. Ralf on masentunut pakerrettuaan samassa duunissa kaatopaikalta käsin kolmekymmentä vuotta, eikä anonyymeissä pahiksissa käyminen helpota oloa. Ralf päättää hypätä ulos pelistään ansaitsemaan sankarin kannuksia, mutta tulee samalla aloittaneeksi aikamoisen metakan, joka kohta uhkaa koko digitaalisen maailman olemassaoloa.

Tässä kohtaa apuun rientävät pikselikamut, ja homma saa loppua kohden melkein tolkienmaiset mittapuitteet.

Taidokkaasti tehty animaatio on parhaimmillaan siinä, kun se flirttailee eri pelaajasukupolvien kokemuksille ja limittää pikseligrafiikkaa sukkelasti 3D:hen.

Räyhä-Ralf on myös aidosti hauska, eikä sen tunnelma tunnu kärsivän pahasti suomenkielisestä dubbauksesta. Ralfin hahmossa on Donkey Kongista ja Shrekistä tuttua koomista vipinää, mutta välillä maailmassa välkehtii jopa Halomaista uhkaa.

Pelimaailma kuvataan Toy Story -henkisesti omaa elämäänsä elävänä kokonaisuutena, jossa kaikki ei aina olekaan sitä miltä näyttäisi.

Räyhä-Ralf uhkaa juonensa puolesta lipua ajoittain ennalta arvattavaan ja militaristiseen pelastustarinaan, mutta Disneyn tuotos ei lopulta tyrkytä katsojalle tylsää prinsessa-sankari-asetelmaa. Animaatio on virkistävän moniarvoinen, mikä takaa raikkaan katselukokemuksen. Myös viittaukset populaarikulttuuriin aina Kill Billistä Skrillexiin ovat toimivia.

Alkukuvana nähtävä Paperman (6 min) toimii hunajaisena herkistyspalana.

***

Lauri Hannus

Räyhä-Ralf

(Wreck-It Ralph, USA 2012)

O: Rich Moore

N: Äänirooleissa Niko Saarela, Iina Kuustonen, Riku Nieminen,

Elina Knihtilä.