Kulttuuri
03.03.2011

Reilun kaupan pornoa

Pornokirjailijana debytoineen Juri Nummelinin mielestä pornokirjan lukijan ei tarvitse potea huonoa omatuntoa.

"Pornoelokuvan takana voi olla mitä tahansa, kuten näyttelijöiden hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja lapsipornoa. Pornokirjallisuus on tässä suhteessa melko luomua", kymmenen vuotta tietokirjailijana toiminut turkulainen kulttuurivaikuttaja Juri Nummelin selittää.

Nummelin on tutustunut laajasti pornokirjallisuuteen ja toimittanut aiheesta kirjat Erotica: 69 kiihottavaa kirjaklassikkoa ja Asentoja: Kirjailijoiden seksinovelleja 1965–2008. Viime syksynä hän debytoi itsekin pornokirjailijana. Salanimellä Mikael X. Messi kirjoitettu Lausteen himokämppä on omakustanteena julkaistu seksidekkari. Siinä hemingwayläistyyppinen kerronta lyö kättä rankkojen panokohtauksien kanssa.

"Pornokirjoissa tapahtuva objektivointi ei ole vaarallista. Tämän vuoksi pornokirjan lukijan ei tarvitse potea huonoa omatuntoa", kirjansa vahvasta naiskuvauksesta kehuja saanut Nummelin sanoo.

Ei tavanomaista jynkkyä

Pornokirjallisuuden kulutus oli Suomessa huipussaan 1970-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä kysyntä hiipui. Nummelin arvelee taantuman johtuneen osittain videoiden yleistymisestä 1980-luvulla ja osittain siitä, että tuolloin pornokirjallisuudesta tuli osa valtavirtaa Henry Millerin ja Anais Nïnin kaltaisten kirjailijoiden teosten suomennosten myötä.

Lausteen himokämppä eroaa tyylillisesti tavanomaisesta. Siinä ei ole monille pornokirjoille tyypillistä seksikohtauksilla maalailua. Jotta toistolta vältyttäisiin, pornokirjailijat yrittävät yleensä epätoivoisesti keksiä asioille uusia nimiä.

"Esimerkiksi Gerald Kramerin epämääräisessä Cocktail-sarjassa suomennetussa Seksimotellissa miehen sukuelimestä käytetään kammottavaa nimeä kikuli", Nummelin nauraa.

Tahaton koomisuus pilaa Nummelinin mielestä monen pornokirjan. Lausteen himokämppä on osoitus siitä, että porno on parhaimmillaan varsin verevä kirjallisuusgenre. Pornokirjan ei välttämättä tarvitse olla kiihottava ollakseen hyvä. Vaikka porno onkin olennainen osa Lausteen himokämppää, kirja on kuitenkin ensisijaisesti dekkari ja muotokuva sosiopaateista ja syrjäytyneistä.

Tuhmailu ei elätä

Lausteen himokämpän viidenkymmenen niteen ensipainos myytiin nopeasti loppuun. Kolmenkymmenen kappaleen lisäpainoksestakaan ei ole jäljellä kuin enää yksi kirja. Sekin on jo varattu erään suuren maakuntalehden entiselle päätoimittajalle.

"Lausteen himokämpästä on tullut sen verta paljon kyselyitä, että otan ehkä vielä yhden lisäpainoksen", Nummelin sanoo.

Parhaillaan Nummelin on työstämässä Lausteen himokämpälle jatko-osaa Mynämäen motellin munamällit. Tämän jälkeen on luvassa teokset Varissuon varvimestarit ja Runkkuloma Rivieralla.

"Ei tällä pääse rikastumaan. Ehkä juuri ja juuri olen saanut omani pois. Saattaa olla, että on tullut jonkin verran voittoakin", Nummelin naurahtaa

Teksti: HENRI WALTTER REHNSTRÖM

Kuvitus: ANNA-LEENA KILPELÄINEN

Pornolla rutiinia kirjoittamiseen

Tamperelainen Sari, 39, on harrastanut pitkään kirjoittamista. Haaveena on saada joskus oma romaani julkaistuksi. Kirjoittamista Sari on harjoitellut muun muassa pornonovelleilla, joita on julkaistu alan eri lehdissä.

"Aloin kirjoittaa pornonovelleja, koska halusin saada kirjoituksiani julkaistuiksi. Pornonovellit ovat tarjonneet hyvää opetusta kirjoittamisen rutiiniin", freelance-toimittajana toimiva Sari sanoo.

Pornonovelleista saadut palkkiot ovat kuitenkin hyvin pieniä. Sari kokeekin jo saaneensa pornonovelleista sen, mitä lähti hakemaan ja keskittyy seuraavaksi romaaninsa kirjoittamiseen.

"Uskon, että pornokirjallisuus on pornoelokuvia moraalisempaa. Pornokirjallisuudessa kaikki tapahtuu pelkillä sanoilla eikä ketään vahingoiteta", Sari yhtyy Juri Nummelinin näkemykseen pornokirjallisuuden eettisyydestä.

HENRI WALTTER REHNSTRÖM