Kulttuuri
16.12.2013

Romanttinen sekasikiö

Freesit ajatukset valuvat viemäriin Saara Cantellin romanttisessa komediassa.

Cantell nousi suomalaisten kriitikoiden lemmikiksi kahden viimeisen pitkän elokuvansa myötä. Kohtaamisia (2009) ja Tähtitaivas talon yllä (2012) ovat elämänmakuisia draamoja.

Ehkä Cantell ei pidä maineestaan. Ensin hän arvosteli, syystäkin ja perustellusti, suomalaisen elokuvakritiikin tason. Kamala Ainoat oikeat (2013) on kriitikoille kuin ladattu ase.

Olli Keskevaarin kirjoittama, järkyttävän ylipitkä Ainoat oikeat (2013) on juonenkäänteiltään jopa rohkea ja sukupuolirooleiltaan avaramielinen romanttinen komedia. Ja se on tehty päin helvettiä.

Ensimmäiset minuutit ovat karmeaa saippuaoopperaa yhdistettynä satumaiseen romantiikkaan. Vaihdoin okulaarit. Aloin katsoa elokuvaa satiirina genren konventioista.

Mutta ei, teoria ei toimi. Vaikka elokuva on taajaan yhdistelmä löysää ja aidosti laiskaa dialogia, tv-mainosten ihastusta ja hämmästyttävän heikkoa näyttelemistä, on se aina välillä perustuksiltaan jopa oivaltava ja perusnäppärästi koottu chick flick.

Koska elokuva ei ilmeisesti ole tahallisesti huono, on sen käsittely naljailevana parodiana toivotonta.

Absurdeimmillaan ja samalla hauskimmillaan pienimuotoinen katastrofi on käsitellessään pikaisesti pikajulkisuutta ja politiikkaa.

Niin ikään naisten suusta kuultava, runsailla vituilla kukkaistettu panoläppä menettelee, vaikka Bridesmaidsin (2011) kuivana-kakkoseen-ja-ulosteet-poskeen-tasosta jäädänkin kauas.

Cantell yrittää epäonnistuneesti naittaa pehmeää sydänkonvehtia ja kirpeää ufo-karamellia yhteen. Aina vastakohtaisuudet eivät täydennä toisiaan.

Jouko Luhtala

Ainoat oikeat (Suomi, 2013)

O: Saara Cantell

N: Anna-Maija Tuokko,

Antti Reini, Ilkka Villi