Kulttuuri
12.03.2009

Runous ja rock kohtasivat jälleen maan alla

Mitä saadaan kun yhdistetään alkuvoimainen rock ja salonkirunoutta vastaan vikuroivat turkulaiset runoilijat? Heitetään vielä mukaan Tapani Kinnusta seuraamaan tulleita FC Interin Ultra-faneja. Cocktail sekoitettiin, kaadettiin ja juotiin kurkkuihin perinteikkäissä TVO:n tiloissa helmikuussa Runo & Rock -tapahtumassa.

"Mun on vähän vaikea nähdä Runo & Rock -tapahtumaa muualla kuin TVO:lla. Tämä paikka on niin runouden ja rokin kotipesä", tapahtuman järjestäjä Mika Kivelä sanoo TVO:n sohvalla.
"Vaikken sano, etteikö sitä voisi muualla järjestää. Itse ainakin koen, että tilan pitäisi olla tämän kaltainen intiimi tila."
Juuri intiimiys ja tilassa välittömästi saatava palaute innostaa Kivelää, joka myös itse esittää tilaisuudessa runojaan. Yleisö ei suinkaan osoita korkean kulttuurin arvostustaan kohteliailla golf-taputuksilla, vaan esiintyjät voivat saada osakseen pilkkahuutoja tai räiskyvää naurua.
"Tässä on helppo huutaa esiintyjälle takaisin. Kyllä mä oon saanut kuulla, että 'mee hoitoon'. Välillä tietysti kuunnellaan helvetin tarkkaavaisena. Mun mielestä rehellinen palaute kuuluu tähän tematiikkaan", Kivelä pohtii esiintymistä.
"Yksi hienoimpia muistoja oli, kun runoilija Esa Hirvonen riisui paitansa ja alkoi laulaa jotain käsittämätöntä laulua. Lopulta hän sai koko yleisön hoilaamaan mukanaan."

Kivelän neljättä kertaa järjestämä tapahtuma rakentui ensimmäisellä kerralla hänen kirjansa julkistamistilaisuuden ympärille. Rokkareiden ja runoilijoiden kohtaaminen oli niin toimiva, että lisää oli järjestettävä. Mutta mikä yhdistää kahta alakulttuuria?
"Mä luulen, että sellainen samanhenkisyys: runoilijat haluaisivat olla rokkareita ja rokkarit runoilijoita", Kivelä naurahtaa.
"Tietyllä tapaa ne ovat sen verran vajaita kummatkin, niin kummatkin sitten ajautuvat siihen mitä osaavat."
Molemmat alakulttuureista ovat ainakin suurilta osin muuttuneet osaksi valtavirtaa ja menettäneet kaupallistuessaan vallankumouksellisuuttaan. Koko nuorison kattavaa liikehdintää 1960-luvun tapaan ei oikein löydy.
"Kaikki on mennyt aika marginaaliseksi, alakulttuureita on tullut niin paljon", Kivelä toteaa.
"Turussa tuntuu tämän kaltaiselle kuitenkin löytyvän yleisöä."

Runo & Rock -tapahtuma toimi samalla Tapani "Fuck" Kinnusen kirjan julkistamistilaisuutena. Amerikkalainen parranajo kokoaa samoihin kansiin kovana live-esiintyjänä tunnetun turkulaisen kaikki runot vuosilta 1994–2009. Julkaisun myötä hän kertoo löytäneensä uudestaan vanhempia runojaan.
"Runous ei oo makkaraa, se on lähempänä viiniä. Se paranee vanhetessaan", Kinnunen valaisee.
Kinnusesta jaksetaan aina mainita hänen esiintymisensä sukkahousut päässä. Runoilija kiistää jääneensä tuon vaatekappaleen vangiksi.
"En missään tapauksessa, sukkahousuthan vapauttaa", Kinnunen kertoo.
"Haluan nimenomaan tehdä välillä myös pilkkaa omasta tuotannostani ja kyseenalaistaa yleensäkin kaiken, itseni mukaan lukien."

Arkipäiväisistä, raadollisen suorasukaisista runoistaan kiitelty ja vihattu Kinnunen kertoo haluavansa edelleen "tuhota totaalisesti" perinteistä runon korkeaa, sfääreissä liikkuvaa asemaa.
"Mä olen halunnut pudottaa runon pois jalustalta ja tehdä siitä arkipäivää. Kun joku arkipäiväinen asia irrotetaan yhteydestään, niin sen merkitys on silloin ihan erilainen. Mä olen jalostanut tätä Marcel Duchampin 'pisuaari taidenäyttelyyn' -ideaa", Kinnunen selventää ja jatkaa:
"Mä olen siitä onnellisessa asemassa, että mun kustantaja (Savukeitaan Ville Hytönen) on selkeästi oivaltanut, mistä runoissani on kysymys. Ne ei ole paskaa, vaikka niissä kirjoitetaan paskasta."
Kinnunen kertoo kasvaneensa rockin ja punkin parissa. Hänen mukaansa "runouden pitäisi pyrkiä Iggy and the Stooges -yhtyeen kaltaiseen alkuvoimaan, mutta eri keinoin". Kovana futisfanina tunnettu Kinnunen jättää suosiolla palloa nuorille tekijöille.
"Ei siitä tule mitään, jos pappamopo kertoo miten ferrarien pitää ajaa."

Teksti: Petri Rautiainen
Kuva: Jussi Vierimaa

Turun ylioppilaslehti 5/2009 (13.3.)