Kulttuuri
11.11.2010

Saatana jämähtää hissiin

Rutiininomainen jännityselokuva ei pidä katsojaa otteessaan.

M. Night Shyamalan aloitti ohjaajanuransa lupaavilla mysteerijännäreillä. Kuudes aisti (1999) ja Unbreakable – Särkymätön (2000) vaikuttivat ovelilla, hitchcockmaisilla juonirakennelmillaan, joiden lopussa katsojaa odotti asetelman päälaelleen kääntävä yllätys. Myöhemmin Shyamalan on lähinnä keskittynyt muuttamaan projektinsa toinen toistaan onnettomammiksi sähellyksiksi. Hirvittävin pohjanoteeraus nähtiin alkusyksystä unettavan The Last Airbender -fantasiasadun muodossa.

Shyamalanin ideoima, mutta muiden ohjaajien työstettäväksi antama The Night Chronicles -trilogia on ensimmäisen osansa perustella askel oikeaan suuntaan. Valitettavasti kyse ei kuitenkaan ole kovin suuresta harppauksesta, sillä Devil-nimellä kulkeva teos on parhaimmillaankin vain keskinkertaista Hämärän rajamailla -sarjan jaksoa muistuttava perustrilleri.

Tarinan lähtöasetelma on lupaava. Viisi toisilleen tuntematonta ihmistä jää jumiin samaan hissiin ja nopeasti käy ilmi, että yksi heistä on ihmishahmoon soluttautunut paholainen.

Siinä missä vastaava yhteen ideaan ja tilaan rajoittuva asetelma toimi mainiosti esimerkiksi taitavasti rakennetussa Haudattu -elokuvassa, sortuu Devil käyttämään aivan liian helppoja kerronnallisia ratkaisuja. Elokuvan hahmot selittyvät kliseisten menneisyyden traumojen tai muutoin turhan yksinkertaisten tavoitteiden kautta.

Lopputulos tuntuu käsikirjoitusoppaan mukaan kyhätyltä harjoitustyöltä, tarkalta mutta hengettömältä. Tämä tekee elokuvan rakenteen turhan läpinäkyväksi, ja jännite katoaa. Viimeisen silauksen pettymykselle antaa ärsyttävän sovinnainen loppuratkaisu, jossa kristillistä ilosanomaa tungetaan katsojan kurkusta alas otsa tiukasti rypyssä.

Teksti: TUOMAS JALAMO

Devil

Ohjaus: John Eric Dowdle

Pääosissa: Chris Messina, Logan Marshall-Green

Ensi-ilta 5.11.