Kulttuuri
11.11.2010

Serafin siiveniskuja

Sufjan Stevens luotasi Suurten järvien alueen mielenmaisemaa menestyslevyillään Michigan (2003) ja Illinois (2005) sulattaen siinä sivussa lukemattomia sydämiä. Nappisilmäinen banjomies on toistaiseksi jättänyt massiivisen osavaltioprojektinsa kartoittaakseen ihmismielen sisäisiä tuntoja. Royal Robertsonin apokalyptisen taiteen inspiroima The Age of Adz päästää faunit laitumille.

Intiimin avauskappaleen Futile Devicesin jälkeen Stevens avaa molemmat hanat ja limittää enkelikuoroja psykojousiin ajoin melko ristiriitaisinkin reseptein. Melodiat pysyvät kuitenkin kasassa, ja elektropainotteinen sovitus alleviivaa solistin tunneskaaloja hieman Bright Eyesin Digital Ashin a Digital Urnia muistuttavalla tavalla.

I Walked on suoraviivainen himon ja syyllisyyden monologi, Vesuvius taas lähes nimensä veroinen tunteenpurkaus. Lopussa valo ja pimeys kietoutuvat. Impossible Soul kokoaa albumin teemat Simpsons-jakson mittaiseksi tukahduttamattomaksi roihuksi ja puristaa tuhkasta sen, mitä levyn alku enteilee. Hitaasti palkitseva levy loistavalta muusikolta.

LAURI HANNUS

Sufjan Stevens:

The Age of Adz

Asthmatic Kitty 2010