Kulttuuri
12.05.2014

Sielukasta poppia

Teksti:
Tuomo Yrttiaho

Retroilijoiden juhlittua soulin eturintamassa jo useamman vuoden ajan on virkistävää kuulla selvemmin tähän aikaan kiinnittyvää tulkintaa samasta perinteestä. Turkulaisella Tears Apartilla on toinen jalka tukevasti pehmosoulissa toisen iskiessä tahtia popin puolella. Mukaan sekoitetut elektroakustiset elementit tuovat kokonaisuuteen arvoituksellisuutta, jonka avulla yhtyeen on mahdollista liikkua luontevammin yli genrerajojen.

Tears Apartin debyyttialbumin keskiössä on aikaisemmin I’Dees-yhtyeessä laulanut Lotta Svartsjö, jonka notkean ja miellyttävästi artikuloivan laulun varaan useat kappaleet nojaavat. Yhtyeen muilla jäsenillä on taustaa muun muassa Limonadi Elohopean ja Suurlähettiläiden kaltaisista takavuosien tunnustetuista turkulaisbändeistä.

Taitavan yhtyeen sisällä vallitsee kuitenkin hienoinen epäsuhta. Sielukkaampi groove pukee kieltämättä bändiä, mutta Svartsjön laulu pääsee todella oikeuksiinsa viipyilevämmissä kappaleissa. Välillä poiketaan puhdasverisempien popballadien puolelle, mikä kumma kyllä ei tunnu lainkaan niin kornilta kuin alkuun voisi luulla. Saviour ja Still In Love ovat kaikkine kliseineenkin osoituksia tekijöiden kiistattomasta ammattitaidosta.

Tears Apart erottuu kuitenkin kotimaisten kollegoidensa usein muodollisesti pätevistä levytyksistä Tearsin ja Stayn kaltaisilla kappaleilla. Ne ovat kuin yhdistelmiä Lambin, Everything But The Girlin ja Saden suosimasta melankoliasta, jota yhtye on vain tyylitajuisesti jalostanut vielä pidemmälle. Se on myös suunta, johon Tears Apartin toivoisi jatkavan matkaansa.

 

 

Tears Apart: s/t

Ilmaa Music, 2014