Kulttuuri
15.01.2015

Siviilien sota

Teksti:
Haron Walliander

Sota kuvataan peleissä sankarillisena miehisen urhoollisuuden ja uhon tilana. Tarinat on kyllästetty nationalismilla ja pelaaja jättää jälkeensä kasvottomia ruumiskasoja. Piskuisen varsovalaisen 11 bit studiosin This War of Mine heittää sotapelien kliseet roskakoriin ja keskittyy siviilien selviytymiseen. 

This War of Mine on sivultapäin kuvattu selviytymispeli, jossa ohjataan tavallisten ihmisten joukkoa piiritetyssä kaupungissa. Turvatalosta ei päivisin ulos ole menemistä. Öisin tutkitaan sodan runtelemaa kaupunkia ja yritetään raapia kasaan ruokaa, juomaa ja tavaraa seuraavalle päivälle. Genrelleen tyypillisesti This War of Minen pituus vaihtelee pelikerrasta riippuen ja maailma on osittain satunnaisesti luotu. 

Yksinkertaisuudestaan huolimatta This War of Minessa on enemmän sisältöä kuin monessa pelissä yhteensä. Pelissä elämä on hauras ja julma; kuolemalla ja tappamisella on merkitystä. Pelaaja asetetaan pienten moraalisten valintojen ääreen. Pelastaako tuntematon ihminen ryöstäjän kynsistä ja riskeerata samalla oma henki? Entä voiko vanhan pariskunnan ryöstää, jos heillä on ehkä ruokaa ja meillä on nälkä? 

Hahmoissa on enemmän lihaa ja verta kuin miljoonabudjeteilla tehtailuissa huipputuotannossa. Heihin myös kiintyy nopeasti, ja moraalikysymysten ääressä painii vielä pitkään tapahtumien jälkeen.

This War of Mine on kiistatta yksi viime vuoden parhaista peleistä. Se osoittaa, ettei pelaamisen tarvitse olla aina hauskaa ollakseen miellyttävää. Siinä missä uusin Call of Duty julistaa joka vuosi sankarillista sotaa vapaan maailman puolesta, kertoo This War of Mine tarinan, jonka keskiössä on ihminen ja hänen selviytymisensä helvetin keskellä. Tämän jälkeen mikä tahansa muu sotapeli tuntuu enemmän tai vähemmän banaalilta – ainakin hetken aikaa.

This War of Mine
11 bit studios,2014