Kulttuuri
13.11.2013

Sontaa!

Vuonna 1987 Jari Halonen heitti ulosteita teatteriyleisöön. Vuonna 2013 kuonatykki on suunnattu elokuvakatsomoon.

Halonen alusti ohjaustaan korostamalla, että katsoja voi kiinnittää huomionsa joko positiivisiin tai negatiivisiin seikkoihin.

Kalevala – Uusi aika -hirviöstä (2013) on vaikea löytää mitään kehuttavaa.

Elias Lönnrotin raapustama nationalistinen tarusto on Halosen mukaan ymmärretty väärin. Nyt sen korjattu versio on filmattu.

Lopputulos on Laihian Nuukuuren museon rahoittaman fantasia-aiheisen toriesityksen ja huumorittoman The Joulukalenterin (1997) yhdistelmä.

Halosen aivoitus jakautuu kahteen aikatasoon, ja niiden välissä tuputetaan nolostuttavia välitekstejä.

Nykypäivään sijoittuvissa osioissa on sentään reipasta kapitalismin kritiikkiä. Nolosti kuvattu moraalisaarna on tosin pääosin kuin kuolevan kurpan väsynyt rääkäisy.

Nykypäivän bisnesmiesten karikatyyrit ovat hilpeitä, mutta metsän siimekseen sijoittuvat muinaisjaksot kaarnaisine monologeineen ovat helvetillistä kuunneltavaa.Rytmityksestä tai kerronnasta ei voida puhua. Ylipäätään Kalevalan arviointi elokuvana on likimain typerää ajanhukkaa.

Kaikki ammukset on ladattu kansan sivistystyöhön. Egoistisen provokaattorin kompuroiva opas henkiseen kasvuun on itsensä ympärille hirttäytyvässä puisevuudessaan kuin Roosa Karon Avain Italiaan (2011).

Kalevalassa on ainesta kulttiklassikoksi. Halosen oma faniklubi puolustanee sitä raivoisasti auteurmaisena taidonnäytteenä. Toiset löytänevät huumoria sen kesäteatteri-ilmapiiristä.

Otan mieluummin ulosteita niskaani kuin katson Kalevalan uudelleen. Paska kun lähtee pesemällä.

*

Jouko Luhtala

Kalevala - Uusi aika (Suomi, 2013)

O: Jari Halonen

N: Tommi Eronen, Ari Vakkilainen, Konsta Mäkelä