Kulttuuri
29.02.2012

Sotahevosen seikkailut

Perinteistä eläinseikkailua muistuttavassa elokuvassa on kauniit kulissit, mutta tarinan pilaa yli-inhimillistäminen ja turha eeppisyys.

ELOKUVA. Liukuhihnatuotantoa harrastava Steven Spielberg palaa uusimmassa elokuvassaan ohjaajalle ennestään tuttuun sotagenreen. Tällä kertaa taistelutantereella ei kuitenkaan ravata kadonneen sotamiehen, vaan hevosen perässä.

Ylväästä Joeysta huolehtii nuori Albert, joka joutuu pettymään pahasti, kun köyhä isäpappa myy lemmikin sotahevoseksi. Albert joutuu ikänsä vuoksi odottamaan vielä muutaman vuoden, jotta voi heittää kiväärin olalleen ja lähteä etsimään liinaharjaa ensimmäisen maailmansodan melskeestä. Sillä välin tarina keskittyykin Joeyyn, joka päätyy sodassa niin brittien, ranskalaisten kuin saksalaistenkin alaiseksi.

Elokuva perustuu Michael Morpurgon nuortenkirjaan Sotahevonen, joka on niittänyt mainetta lähinnä teatterisovituksena. Spielberg on valitettavasti säilyttänyt tarinan lapsenomaisen naiiviuden. Sentimentaalisuudesta tunnettu ohjaaja yrittää kahden ja puolen tunnin ajan ratsastaa rasittavan pateettisella hevonen–poika-suhteella.

Samalla elokuvassa sorrutaan myös klassiseen eläimen inhimillistämiseen jopa niin voimakkaasti, että katsoja saa pelätä kopukoiden alkavan keskustella ääneen. Vanhanaikainen Lassie- ja Free Willy -tyyli vetoaakin tunteiden sijaan nauruhermoon.

Elokuvan visuaalisen puolen Spielberg on kuitenkin hoitanut mallikkaasti luottokuvaajansa Janusz Kaminskin kanssa. Maalaukselliset maisemat eivät silti pelasta onttoa tarinaa. **

IDA KANKAANPÄÄ

Sotahevonen

(War Horse, USA 2011)

O: Steven Spielberg

N: Jeremy Irvine, Peter Mullan, Emily Watson, Niels Arestrup