Kulttuuri
09.04.2015

Sukellus muihin maailmoihin

Teksti:
Aura Nikkilä
  • Hannu Karjalainen: Woman with Dark Hair, 2007. Yksikanavainen videoinstallaatio.

Huhtikuussa 20 vuotta täyttävän Aboa Vetus & Ars Novan kokoelmanäyttelystä löytyy monta kotimaisen nykytaiteen isoa nimeä Kain Tapperista Ulla Jokisalon kautta Anna Tuoriin. Kotimaista tähtikaartia täydentää muutama ulkomainen stara.

 

Tuntemattomat maailmat alkaa komeasti Andy Warholin karkkiväreissä hehkuvalla serigrafiasarjalla Sähkötuoli (1971). Viiden isokokoisen vedoksen sarja pelaa poptaiteen kirkkaiden värien ja aiheen synkkyyden välisellä kontrastilla.

Samassa huoneessa puoleensa vetää Turun pääkirjaston ulkoseinästäkin tuttu Hans Christian Bergin Visual Vortex – Solar Nebulae (2005). Oranssista pleksistä muotoiltu teos tuo mieleen huvipuistojen vääristävät peilit ja aiheuttaa vahvan uppoamisen tunteen katsojassa.

Näyttelyn punaisena lankana juoksee ajatus sukeltamisesta muihin maailmoihin taiteen kautta. Tässä suhteessa videoteokset ovat vahvoilla: Hannu Karjalaisen Tummahiuksinen nainen (2007) ja IC-98:n Abendland (2013–2014) kietovat näyttelykävijän lumoihinsa pitkäksi aikaa. Muutama vuosi sitten Aboa Vetus & Ars Novan ulkoseinässäkin nähty Karjalaisen teos henkii levollisuutta ja rauhaa, sen katsominen on kuin meditaatiota. Teoksen näytteillepano voisi olla vieläkin intiimimpi, nyt rauhaa rikkoo ripustuksen käytävämäisyys.

IC-98:n reilu vuosi sitten Turun taidemuseossa esillä olleen näyttelyn nimiteos Abendland – iltaruskon maa – yhdistää piirrosanimaatiota ja ääntä kiehtovaksi kokonaisuudeksi, jossa luonnon kiertokulku näyttäytyy paitsi uhkaavana myös lohdullisena. Liikuttavan teoksen äärellä vakuuttuu siitä, että turkulainen taiteilijakaksikko on nappivalinta edustamaan Suomea tämän vuoden Venetsian taidebiennaalissa.

Muutama näyttelyn teoksista jää muusta kokonaisuudesta hieman irrallisiksi. Tsehovilaisine pistooleineen teatterilavastusta muistuttava Sulho Sipilän Nimipäiväpöytä vuodelta 1927 näyttäytyy lähinnä historiallisena kuriositeettina. Näyttely on muutenkin aavistuksen etupainotteinen, sillä isoimmat paukut on viritetty alkuun ja keskelle. Otto Mäkilän 1940 ja -50-lukujen vaihteen ihastuttavan lapselliset piirustukset viimeisessä huoneessa toimivat kuitenkin tervetulleena ilon läikähdyksenä synkempien näkyjen jälkeen.

Monet teoksista ovat entuudestaan tuttuja turkulaisille näyttelykävijöille. Näyttelystä muodostuu kuitenkin tuoreen tuntuinen kokonaisuus, sillä teosten rakentamia maailmoja yhdistää tietynlainen selittämättömyys. Teokset asetetaan dialogiin keskenään taitavan rytmityksen kautta, jossa painajaismainen karmivuus ja unenomainen herkkyys vuorottelevat.

Tuntemattomat maailmat – teoksia Matti Koivurinnan säätiön taidekokoelmasta
13.2.–24.5.2015
, Aboa Vetus & Ars Nova,Itäinen Rantakatu 4–6
ma–su 11–19