Kulttuuri
18.03.2010

Suomikultin hämärä hohde

Kulttielokuva on käsite, jonka alle voidaan mahduttaa monenlaisia tuotoksia. Suomalaisen elokuvan festi-vaalilla nähtävät Visa Mäkisen Yön saalistajat, Seppo Huunosen Karvat ja Lampaansyöjät, AJ Annilan Sauna sekä Renny Harlinin Jäätävä polte tarjoavat yhden kattauksen.

KANSALLISEN AUDIOVISUAALISEN arkiston tutkijan Jari Sedergrenin mukaan kulttielokuvalla tarkoitettiin aikaisemmin erityisyleisölle suunnattua elokuvaa, jolle oli ominaista yhteisöllinen katselukokemus ja elokuvien vaikea saatavuus. Jälkimmäisen seikan merkittävyyttä ovat sittemmin murentaneet internet ja laajentuneet dvd-markkinat.

Nykyään kulttielokuvilla tarkoitetaan usein kengännauhabudjetilla tai pioneeriasenteella tehtyjä elokuvia, jotka haastavat tahallisesti tai tahattomasti perinteisiä kerronnan muotoja.

Kriitikoiden ja elokuvatarkastamon asenne ei ole aina kohdellut elokuvia lempeästi, mutta silloin tällöin ne ovat löytäneet laajojakin yleisöjä. Isolla rahalla tehty Lampaansyöjät keräsi aikoinaan yli 300 000 katsojaa. Peter von Bagh on kirjoittanut elokuvan näytöksistä, että ne olivat kuin kotimainen muunnelma Rocky Horror Picture Showsta, kun yleisö huuteli repliikkejä kuuluville ennen elokuvan näyttelijöitä.

Yhteinen katselukokemus on edelleen merkittävä osa kulttielokuvien maailmaa.

"Night Vision -festivaalin syntyminen on tästä hyvä esimerkki", Sedergren sanoo.

"Tapahtuma sai alkunsa sensuurin leikeltyä elokuvia torsoiksi, joten yhtenä ajatuksena lienee ollut sensuurin lopettaminen. Toisaalta kyse on aina ollut myös puhtaasta hauskanpidosta."

Turussa järjestettävän Suomalaisen elokuvan festivaalin ohjelmistoon kuuluu Visa Mäkisen rikoskomedia Yön saalistajat, joka esitettiin viime syksynä Night Visionsissa. Maxim 1:n täyteen vetänyttä elokuvaa kuvailtiin festivaalin tiedotteessa suomalaisen elokuvahistorian ainoaksi pulp-trilleriksi, jossa on munaa. Elokuvan päähenkilö, rohkea poliisietsivä Topi, kohtaa muun muassa legendaarisen Reunan, nahkarotsiin ja silkkihuiviin pukeutuvan korston, joka torjuu vihollisensa heittotähdillä.

Sedergrenin mukaan kulttielokuviin liittyy aina parodiatunnelmaa.

"Tuskin kukaan ajattelee Yön saalistajien olevan suurta taidetta, joten tarkoituksena on nauraa elokuvan tahattomalle huumorille."

Elokuvantekijät eivät ole aina suhtautuneet itsekään omiin tekemisiinsä liian vakavasti, mistä Mäkisen motto on hyvä esimerkki: "Jos elokuva ei saa olla viihteellistä ja hauskaa, en tee elokuvia – teen elokivoja."

Oman kulttielokuvien ryhmän muodostavat sensuurin kynsiin joutuneet elokuvat. Renny Harlinin debyyttielokuva Jäätävä polte kiellettiin Suomessa kahteen kertaan raaistavana pidetyn väkivaltaisuuden sekä neuvostovastaisen sisällön takia. Myöhemmin elokuvaa esitettiin leikattuna versiona, mitä Sedergren pitää varsin ymmärrettävänä. Poistetussa kohtauksessa KGB-upseeria esittävä Ismo Kallio lyö vammautunutta amerikkalaista nuorta miestä terävällä piikillä verta vuotavaan reiteen samalla kun takana olevissa kuvissa näkyy Neuvostoliiton ylintä johtoa.

"Taustalla oli pitkään vallinnut traditio siitä, että maan päämiehiä ei saanut halventaa", Sedergren muistuttaa.

"Jäätävän poltteen kohdalla Neuvostoliiton suurlähetystö oli valittanut kohtauksesta Suomen ulkoministeriölle, minkä vuoksi poliittinen johto katsoi, että elokuvan esittäminen toisi mukanaan enemmän harmeja kuin hyötyjä."

Elokuvan tuottaneen Markus Selinin tavoitteena oli tehdä Jäätävästä poltteesta ensimmäinen kotimainen toimintaspektaakkeli. Sen saama vastaanotto oli kuitenkin jäätävä ja Selin ajautui huomattaviin taloudellisiin vaikeuksiin. Harlinille elokuva toimi silti menolippuna Hollywoodiin.

TONI PUURTINEN

Kulttielokuvan lisäksi 8.-11.4.

ML Media Liv:ssä (ent. Domino)

järjestettävän Suomalaisen elokuvan festivaalin teemoja ovat Matti Ijäs ja Ismo Kallio.