Kulttuuri
05.12.2019

Suomirapin pioneerit tulivat Turusta, mutta ”huumorihölötyksen” takia Pääkkösiä ei muista juuri kukaan

Teksti:
Samuli Tikkanen
Kuvat:
Teemu Perhiö

Ala-asteen piha 2007. Olin juuri kuullut Julma-Henriä ystäväni Creative Zen -soittimesta.

Äkäinen räppäri aiheutti inhoreaktion, ja kiinnostuin amerikkalaisesta rap-musiikista. Yläasteella palasin takaisin väkevään fenno-ugrilaiseen runonlausuntaan, kun Asan Loppuasukas ja myöhemmin Via Karelia julkaistiin. 

Kuulun 1990-luvun lapsena ensimmäiseen sukupolveen, joka on voinut kuunnella kotimaista räppiä koko elämänsä. Nuoruuteni aikana räpistä on tullut kansallisilla radiokanavilla soivaa koko kansan musiikkia.

Edeltänyt sukupolvi vieroksui suomeksi räppäämistä, mutta ysärin lapsille se oli elinehto.

Silmissäni New Yorkin raivokas rap-kollektiivi Wu Tang Clan on osa samaa kaanonia kuin taskulämpimän Koffin makuinen Memmy Posse. Heikki Kuulan Blacksuami, Kemmurun Kehumatta Paras ja Pyhimyksen Salainen Maailma ovat minulle maailmanluokan levyjä.

Basso-foorumilta opin mitä kotimaisia albumeja oli pidettävä arvossa ja mitkä olivat kuraa. Suomirappia radioaalloilla esitellyt Kultabassokerho toi joka lauantai kuulijoiden tietoon uusimmat biisit. 

Ohjelma ylläpiti samaa ihannetta rehellisestä ja aidosta rapista, ja takaraivooni iskostui inho kaupallista huumorirappia kohtaan. Tiettyjä räppäreitä ei vain pitänyt kuunnella.
 

Fintelligensin ”Voittamaton” julkaistiin syksyllä 1999. Sen myötä suomalaisen rap-musiikin suosio otti tuulta alleen ja syntyi oikea rap-buumi. Suomessa rohkaistuttiin vihdoin tekemään rappia suomeksi. 

Kotimaisen kielen käyttö ei ollut itsestäänselvyys, sillä aiempi yritys oli johtanut oman arvonsa tuntevissa harrastelijaporukoissa kasvojen menetykseen.

1980-luvun lopun suomirappia seurannut pienimuotoinen kansansuosio on kotimaisen rytmimusiikin kaanonissa synkkää aikaa. 

Aikakautta määritteli ”huumorirap”, tyypillisesti suomenkielistä ja suurta yleisöä kosiskellut rap-vaikutteinen poppi. Musiikkikriitikko Ilkka Mattila kutsui aikakauden musiikkia ”huumorihölötykseksi”. 

Näiltä ajoilta muistetaan Raptori ja MC Nikke T. Vähemmälle huomiolle on jäänyt Pääkköset-yhtye, joka julkaisi ensimmäisen suomenkielisen rap-albumin Pääkköset.

Sitä myytiin vuoden 1989 loppuun mennessä 23 000 kappaletta, vain pari tuhatta levyä vaille kultaa. ”Eläinrääkkäystä”-singlen rock-vetoinen räminä soi radiossa maakuntia myöten.

Kesällä 1990 Ruisrock-yleisö näki ensi kertaa rappia, Pääkköset.

Miksi yksi aikakausi rapin historiassa on leimattu myöhempien sukupolvien äänellä täysin kelvottomaksi? Oliko Pääkköset sen vaiettu häpeäpilkku?

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Pääkkösten Eläinrääkkäystä-single soi radioissa maakuntia myöten vuonna 1989.
 

Pääkköset-yhtyeen muodosti viisihenkinen poikaporukka, jonka johtohahmo ”Eno” eli Jari Mäkelä opiskeli Turun Yliopistossa poliittista historiaa. 

Nuoret miehet halusivat tehdä rap-rockia. Yhdysvaltojen ensimmäinen suurta kansansuosiota nauttinut rap-rock-yhtye Beastie Boys oli julkaissut esikoisensa Licensed to Ill vain kolme vuotta aikaisemmin. 

Räppäys ei ollut uusi juttu, mutta kukaan ei ollut räpännyt suomeksi kokonaista levyllistä. Beastie Boys oli inspiroinut toki 1986 Juice Leskistä kirjoittamaan suomenkielisen rap-kappaleen ”Heavydiggarin vuorisaarna”.

Tätä kappaletta Pääkköset eivät ilmeisesti olleet kuulleet, sen verran paremmin Juice tasapainotteli taustamusiikin päällä ja lauloi suhteellisen toimivia punch lineja eli iskulinjoja.

Pääkkösten lyriikoita selatessa ensimmäisenä mieleen ei kuitenkaan tule huumorirap, vaan turkulaisuus, yhteiskunnallisuus ja yritys tehdä sanaleikkeihin perustuvia iskulinjoja suomen kielellä. 

Hittibiisissä ”Eläinrääkkäystä” pohditaan, miksi keuhkoihin vedetään Camelia, miksi polkupyörän pinnoihin ripustetaan kissansilmiä ja miksi tonnikala tungetaan sadan gramman purkkiin. Eikö se kaikki ole vain eläinrääkkäystä? 

Samankaltaista lyriikkaa on tehnyt 2010-luvulla esimerkiksi Tuuttimörkö ilman, että häntä tituleerattaisiin huumoriräppäriksi halventavassa mielessä.

Eevil Stöö taas tunnetaan omalaatuisen ulkomuotonsa ohella koomisista säkeistä: ”Voit kutsuu Stöötä hädäks, koska hätä ei lue lakia.” 

Nykypäivänä onkin vaikea nähdä, mikä tekee Pääkkösten rap-rockista muuta rappia kevytmielisempää.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Pääkkösten ”Rock ’n’ rollin kuningas”.
 

Pääkköset lokeroitiin rap-historiassa huumorimusiikiksi imagon eikä tekstin sisältöjen perusteella. Ilmiö ei ole populaarimusiikissa uusi.  

Poliittinen musiikki nähdään yllättävän usein puhtaana huumorina, vaikka huumori olisi vain keino tehdä yhteiskunnallisia huomioita.

Näin kävi muun muassa 1960-luvulla Simo Salmisen kappaleella ”Rotestilaulu”, joka parodioi poliittisia protestikappaleita: ”On sitä enneski ollu nuijasotia tässä maassa, mutta olispa täs nuijalla töitä!”

Tää vapaa demokratia on pelkkää silmänlumetta/ 
niin kauan kuin koko media jauhaa samaa paskapuhetta/
Eihän vallanjako-oppiin/
kuulu pankit SYPistä KOPpiin.
 

Näin latelee Pääkköset jo vuonna 1989 ”Joo joo” -kappaleessa, jossa kommentoidaan aikakaudelle ominaista kasinotaloutta ja pankkien räikeää vallankäyttöä.

Kuitenkin Helsingin Sanomissa vasta ”Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus” -latteudet ja tupakan vaaroista kertova THL-rap tulkitaan yhteiskunnallisesti valveutuneeksi. 

”Joo Joo” on yllättävän poliittista tekstiä yhtyeeltä, jonka esikuva Beastie Boys oli lähinnä kannustanut nuorisoa taistelemaan oikeudestaan biletykseen, ikään kuin ilmiselvänä valkoisen etuoikeuden osoituksena Public Enemy -yhtyeen tulta ja tappuraa sylkevälle Chuck-D:lle.

Harva ymmärsi, että Beastie Boys ironisoi biletyskulttuurilla retostelevia rock-biisejä. 

Alkuaikojen Beastie Boys ei silti ollut kantaa ottava yhtye vaan silkkaa huumorirappia. Mielenkiintoinen kuriositeetti on, että Pääkköset julkaisi mainitusta hitistä ”Fight For Your Right To ­Party” vuonna 1990 cover-version. Käännöksen nimeksi tuli ”Turpa kii ­palikka ja bailaa”. 

Pääkkösten poliittinen linja jatkui vuonna 1990 julkaistulla Artistit Avohakkuita Vastaan -singlellä ”Talaskangas rap”, jossa kritisoitiin metsähallituksen avohakkuita Kainuun ja Pohjois-Savon Talaskankaan luonnonsuojelualueella. 

Mukana ensimmäisellä suomenkielisellä possebiisillä oli Pääkkösten Enon ja Sedän lisäksi ainakin J. Karjalainen, Ismo Alanko, Pelle Miljoona ja General Njassa. Uuden tyylilajin haltuunotto oli tärkeämpää kuin tekninen toteutus, joka olikin kehno.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Beastie Boys ironisoi kappaleella ”Fight For Your Right To ­Party” biletyskulttuurilla retostelevia rock-biisejä. Pääkköset teki siitä oman käännöksen ”Turpa kii palikka ja bailaa”.

Rap-lyriikassa toistuva elementti on oman ympäristön kuvailu. Beastie Boys kuvaili ahkerasti kohtaamisiaan New Yorkin kaduilla ja korosti ylpeydellä omaa kaupunkilaisuuttaan. Niinpä myös Pääkköset pyrki mytologisoimaan Turkua. 

Kappaleessa ”Rock ’n’ rollin kuningas” Turun jo edesmennyt eksentrinen rock-antropologi Timo ­Saarniemi kävelee reteästi ­Marlboro-aski taskussa ravintola Hämeenporttiin (nyk. Portti) juomaan viinaa ja polttamaan pilveä. Humalapäissään hän päätyy nukkumaan vesisänkyyn. Siinäpä vasta vallankumouksellista uhoa!

Levyn kiitosteksteissä mainitaan paljon akateemisesti tuttuja turkulaisia instituutioita. Terveisiä lähetetään TVO:lle, valtio-opin ja poliittisen historian oppiaineille, Hesburgerille ja ainejärjestö ­P-klubille. Ei ihmekään, sillä Eno Pääkkönen oli muutaman vuoden P-klubin hallituksessa.

Myös Aurajoelle heitetään terveiset, kun keväisin juoppojen ”kohtalotovereita pulpahtaa joesta”.

Beastie Boysin ”No Sleep Till Brooklyn” -kappaletta röyhkeästi lainaava ”Metropol” maalailee kuulijalle tilanteen, jossa edesmenneessä, kulttuuripiirien suosiota nauttineessa ravintola Haarikassa keskustellaan kulttuurista. (Tänä päivänä Haarikan tilalla sijaitsee yökerho Vegas.)

”Ei meidän performance tullut arsesta”, räppää Eno, viitaten rap-musiikin ilmeisen kyseenalaistettuun asemaan oikeana musiikkina. Sitten sisään astuu nykyinen Turun Yliopiston valtio-opin dosentti Rauli Mickelsson, joka toteaa, että Pääkkösten musa ”kova juttu on”! 

Kun Mickelssonilta kysyy asiasta, hän ei itse muista tilannetta. Hän korostaa, että Pääkköset pyrkivät teksteillään enemmän yhteiskunnallisuuteen kuin huumoriin. 

Pääkköset sivuavat kappaleella ”Vapaa rap” myös nykypäivän polttavaa kysymystä, kulttuurista omimista. 1980-luvun kulttuuriseen ilmapiiriin seuraavat lainit ehkä sopivat, mutta tänä päivänä ne tuntuvat auttamattoman vanhentuneilta. 

Jos jenkeissä n**kereillä on busseissa omat penkit/ 
on meidän kirjastoissa romaaneille omat hyllyt./
Vaikka kaikenlaiset vähemmistöt rapin koittaa kaapata/
on enemmistöllä myöskin oikeus rapata.

Ikävien alatyylisten ilmausten lisäksi lyriikoissa kiteytyy suomalaisen ymmärtämättömyys siitä, mitä rap-musiikki vähemmistöjen pontimena roturistiriitojen sävyttämässä 1980-luvun Yhdysvalloissa oikeastaan merkitsi.

Voi toki olla, että ote on ironisoiva, eivätkä merkitykset enää välity samoin kuin 30 vuotta takaperin. 

Saman kappaleen toisessa säkeistössä kuullaan myös mahdollisesti rap-musiikin huonoin sanaleikki: 

Jos Hampurin tyttökadulla turkulaisella meneekin puihin/
niin hampurilaisen turkulainen Hesellä ottaa suihin.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.


 

Tuotannollisesti Pääkköset jättää paljon toivomisen varaan. 

Amerikkalaisen rap-musiikin soundin ydin on rumpukoneissa ja samplereissa. Niiden avulla luodaan utuinen tilkku­täkki uutta ja vanhaa. Vanhasta soul-klassikosta samplena pätkitty kertosäe tuodaan rap-kappaleen melodiaksi ja funk-kappaleesta otetaan mukaan rummut. 

Teknologisen myllyn läpikäynyt lopputulos ei välttämättä muistuta enää ollenkaan alkuperäistä, kun sen päälle asetetaan se tärkein eli rap-säkeistö.

Pääkkösten musiikillisuus paljastaa, kuinka pintapuolinen käsitys hip hopista Suomessa oli vielä 80-luvun lopulla. Levyllä ei ole yhtäkään samplea. Bassokuvioiden rooli musiikissa on olematon, eikä joissakin kappaleissa ole rapille olennaista bassoraitaa ollenkaan. 

Yhtyeen selkeä referenssi Licensed To Ill jää kauas haaveisiin. Beastie Boysin tuottaja Rick Rubin kun käytti Roland 808 -rumpukonetta taustojen tekemiseen ja samplasi muun muassa Led Zeppeliniä, Waria ja The Clashia.

Studiobändiä ei ollut. Siksi Licensed to Ill on rap-rockina vertaansa vailla. Se yhdisteli tuttua rock-kuvastoa ja rumpukoneita luoden tilalle uuden sukupolven äänen.

Pääkkösten musiikin tuottanut T.T. Oksala ei ollut erityisen perillä rap-musiikin tuotannollisista seikoista. Hän oli tuottanut Sielun Veljiä, Smackia ja Peer Guntia, mutta rap-soundi oli aivan uutta. Sen tekemistä ei osattu vielä lähestyä ammattimaisesti Suomessa. 

Oksala otti kuitenkin Pääkköset oppimisen kannalta ja palasi rap-musiikin pariin vuosituhannen alussa. Hän oli häärimässä Fintelligensin taustajoukoissa, kun Elastinen ja Iso-H toivat suomenkielisen rap-musiikin suurempien massojen tietoon kappalellaan ”Voittamaton”. 

Siihen päättyi suomirapin jääkausi. Valloilleen oli kuitenkin jo päässyt legenda aiemmin vallinneesta huumorirapista.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Elastinen ja Iso-H toivat suomenkielisen rap-musiikin suurempien massojen tietoon kappalellaan ”Voittamaton”.
 

Pääkkösten tarina oli lyhyt, sillä bändi hajosi kahden vuoden jälkeen, yhtä spontaanisti kuin se oli syntynytkin. Julkaisuja kertyi vain yksi albumi ja kolme vinyylisingleä. 

Hajoamisen jälkeen yhtyeen jäsenet tekivät rappia vielä eri kokoonpanoissa. Mieleenpainuvin oli EKV-yhtye, jonka hip house -äänimaailmaa vauhdittivat Olavi Virran ”Täysikuu”-lainaukset. Suurempaa kansansuosiota bändit eivät enää synnyttäneet.

Vaikka Pääkkösten musiikki ei korvaa miellyttäisi, on yhtye silti mielenkiintoinen reliikki turkulaisten opiskelijoiden ja suomalaisen rap-musiikin historiassa. 

Suomalaisen rapin historiaa dokumentoinut Paleface ja muutkin ajan räppärit korostavat eroa nimenomaan 1990-luvun huumorirapin ja 2000-luvun vakavasti otettavan rapin välillä.

Jälkimmäiseen ilmeisesti sopii myös Eevil Stöön ja DJ Kotkan tapaisia hahmoja. He ovat parivaljakkona loppujen lopuksi kuin skenetietoinen Bat & Ryyd, joka 1980-luvun lopussa lauloi pikkutuhmia-schlagereita äänenmuuntimen läpi trikooasut päällään. 

Huumorirapin kyseenalaisen kruunun asettaminen Pääkkösten kaltaisille artisteille oli uuden polven räppäreille tapa poistaa legitimaatio aiemmalta sukupolvelta ja ottaa soihtu itselleen kannettavaksi, freudilaisen isämurhan tapaan. 

Historiankirjoitus on aina ilmeisen sopimuksenvaraista. Pääkköset on jäänyt historiaan huumorirappina, vaikka yhtye oli todellisuudessa kaikkea muutakin kuin pelkkää kieli poskessa väännettyä vitsiä. 

Vaikka Fintelligensin ”Voittamaton” olisikin tehty otsa rutussa, ei se tee siitä yhtään vähemmän koomisen kuuloista kuin Pääkkösten ”huumorihölötys”. Kummatkin ovat aikansa tuotteita, eikä kukaan enää 2010-luvulla taivuta viimeistä tavua kuten Elastinen ja Iso-H vuonna 2000. 

Huumorirapin kanonisointi joutaa roskakoriin. On aika antaa synninpäästö.
 

Soittolista

Lue lisää

Uskontotieteilijä Inka Rantakallio huomasi, että suomirap voi olla yllättävän henkistä – ateistista Khidiä ja uushenkistä Julma Henriä yhdistää yksilöllisyys

Perinteisten yhteisöllisten uskontojen sijaan räppärien henkisyys kumpuaa yksilöllisyydestä. (7/2019)