Kulttuuri
15.02.2012

Taianomainen nostalgiatrippi

Ohjaajalegendan ensimmäinen 3D-elokuva on visuaalisesti tyylikäs kunnianosoitus elokuvan perinteelle.

ELOKUVA. Ohjaaja Martin Scorsese tunnetaan monista kovaksikeitetyistä elokuvistaan kuten Taksikuski (1976), Kuin raivo härkä (1980) ja The Departed (2006). Onkin vähintään hämmentävää, että vanhoilla päivillään ohjaajaveteraani tekee kolmiulotteisen lastenelokuvan.

Kirjailija ja kuvittaja Brian Selznickin teokseen Hugo Cabret: Kuvaromaani perustuvassa teoksessa seurataan 30-luvun Pariisissa asuvaa 12-vuotiasta Hugoa. Rautatieaseman kelloista huolehtiva poika tutustuu lelukaupan myyjään ja tämän seikkailumieliseen kummityttöön.

Lähtökohtaisesti tarina vaikuttaa suoraan kouluikäisille suunnatulta, eli läpeensä tylsältä. Hugo on kuitenkin jotain aivan muuta. Selkeästi kahdesti hyvin erityyppisestä osasta koostuvassa elokuvassa on hetkensä jokaisen ikäluokan edustajalle.

Scorsese onnistuu myös osoittamaan, että kiistelty 3D-efekti pääsee oikeuksiinsa osaavissa käsissä. Jos Werner Herzog ja Wim Wenders ovat jo todistaneet kolmiulotteisuuden toimivuuden dokumenteissa, niin viimeistään Scorsese näyttää efektin potentiaalisuuden fiktion tasolla.

Ohjaaja ei mässäile, vaan kuvaa hienotunteisesti keskittyen pieniin yksityiskohtiin.

Vaikka visuaalisuus onkin huippuluokkaa, on myös muistettava, että Scorsesella on millä mällätä. Hollywood-elokuvan malliesimerkissä tämä näkyy tietenkin myös huippunimekkäässä näyttelijäkokoonpanossa ja tasokkaissa taustajoukoissa.

Hugon suurin ansio on kuitenkin tribuutti elokuvahistorian alkutaipaleelle. Scorsese näpäyttää koko elokuvateollisuutta käyttämällä uusinta teknologiaa vanhan ylistämiseen. Katsoja saattaa päästä kurkistamaan jopa ohjaajan omaan sielunmaisemaan. Samalla vähän kosiskellaan Oscar-tuomareita. ****

IDA KANKAANPÄÄ

Hugo (USA 2011)

O: Martin Scorsese

N: Asa Butterfield, Ben Kingsley, Chloë Grace Moretz, Sacha Baron Cohen