Kulttuuri
08.02.2010

Taiteen tuonpuoleisessa

TOISEN MAAILMANSODAN MELSKEISSÄ ja sitä edeltäneen natsivallan aikana eri puolilla Eurooppaa tuhoutui tuhansia taideteoksia. Esimerkiksi jugendtaiteen mestari Gustav Klimtin teoksia sota kohteli kovakouraisesti – niistä kymmeniä tuhoutui saksalaissotilaiden sytyttämissä tulipaloissa. Länsimaisen kuvataiteen merkkiteosten lisäksi pommituksissa tuhoutui arkkitehtuurin ja kirkkotaiteen taidonnäytteitä. Ja tämä vain yhden sodan aikana.

Läpi historian myös sensuuri, luonnonkatastrofit ja tapaturmat ovat tuhonneet ihmiskunnan luovuusvimmasta syntyneitä teoksia. Tietoa näistä kadonneista helmistä on kuitenkin kerätty niukasti. Miten esitellä taidetta, jota ei enää ole kuin kirjojen sivuilla ja valokuvina? Tuhoutuneen taiteen museo ei varsinaisesti voi houkutella kävijöitä näyttävillä tauluilla tai veistoksilla.

PIENI JOUKKO INNOKKAITA taiteen ystäviä Suomesta on keksinyt ongelmaan ratkaisun. Vuonna 2008 perustettu Tuhoutuneen taiteen museoseura ry on ottanut tehtäväkseen kerätä internetiin tietopankin taiteesta, joka ei kaipaa ympärilleen halleja.

Idea on kansainvälisestikin tuore, sillä vastaavia avoimia verkkoarkistoja ei juuri ole. Lähinnä alan harrastajista koostuvan jäsenistön ja ensisilmäyksellä kotikutoisten verkkosivujen varaan rakennettu yhdistys panee kuitenkin epäilemään. Ollaanko tässä tosissaan, vai onko kyseessä pelkkä sisäpiirivitsi?

Yhdistyksen puheenjohtaja Juho Tamminen vakuuttaa, että tavoitteena on vakavasti otettavan arkiston luominen, ja tarjoutuu samalla esittelemään yhdistyksen uusia, vielä julkaisemattomia verkkosivuja, jotka kieltämättä vakuuttavat kyynisen toimittajan. Muiden vakuuttamisessa Tammisella on kuitenkin vielä paljon tekemistä.

"Apurahakanavat tuntuvat olevan tukossa ja museovirasto on suhtautunut nihkeästi tällaiseen webissä toimivaan museoon. Muutenkin vastaanotto ollut hyvin kahtiajakautunutta. Jotkut eivät ymmärrä lainkaan mistä tässä on kysymys, toisten mielestä kyseessä paljon merkittävämpi ja suurempi projekti kuin yleisesti ymmärretään", Tamminen kertoo, ja myöntää, että kyseessä saattaa olla ikuisuusprojekti.

"Teoksia on varovaisestikin arvioiden useita miljoonia ja joka hetki tulee lisää. Vapaaehtoisista tekijöistä on huutava pula. Jäseniä meillä on tällä hetkellä vain 20 ja käsittelemätöntä materiaalia alkaa olla useammaksikin henkilötyövuodeksi odottamassa."

USKOTTAVUUSONGELMIEN ja työn määrän lisäksi omat haasteensa luo tuhoutuneesta taiteesta saatavilla olevan tiedon pirstaleisuus, tapahtumien kulun tahallinen pimittäminen sekä teosten kohtalosta tietävien alati vähenevä lukumäärä. Uudempien teosten kohdalla arkistointiin vaikuttavat myös tekijänoikeuksien asettamat rajoitteet.

Juho Tamminen uskoo kuitenkin verkkomuseon tulevaisuuteen.

"Uuden verkkosivuston julkaisun aikaan tietokantamme on jo yksi alan suurimmista maailmassa. Haaveena on saada sponsori ja pieni toimitila, jotta voin omistautua tälle työlle kokopäiväisesti."

Tuhoutuneesta taiteesta kiinnostuneelle Tamminen antaa hyvin maanläheisiä vinkkejä tiedonhakuun.

"Wikipedia on yllättävän hyvä tietolähde. Tosin sitä täytyy selata useammalla eri kielellä, sisällöissä on niin suuria eroja. Yksittäisten ihmisten blogeista olen myös löytänyt useammankin teoksen."

Kuka tietää, ehkä aikanaan julkaistavan tietokannan takaa löytyy jo useampi hävityksen kohdanneiden taideteosten tuntija.

Teksti: Juuso Janhunen