Olavi Uusivirta 9.11. Logomo Sunborn Live Opiskelijaliput 23,50 €
Kulttuuri
24.04.2017

Tänä keväänä Euroviisujen epäpoliittisuudesta on ehkä vaikeampaa pitää kiinni kuin koskaan

Teksti:
Miikka Rusi
Kuvat:
Maxim Lee / Channel 1 Russia
  • Tämän vuoden Euroviisujen järjestäjämaa Ukraina on evännyt Venäjän edustajaksi valitun Julia Samoilovan maahantulo-oikeuden.

Euroviisujen järjestäjätaho Euroopan yleisradiounioni (EBU) pitää tiukasti kiinni kilpailun epäpoliittisuuden periaatteesta. Se ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista.

Euroviisujen säännöissä kielletään politiikka. Esitys ei saa sisältää minkäänlaisia poliittisia eleitä tai sanoituksia – muuten koko ehdokas saattaa tulla hylätyksi.

Kansallisuuden rakentumisesta Euroviisuissa väitöskirjansa tehneen Mari Pajalan mukaan sääntöä on kuitenkin mahdoton toteuttaa käytännössä.

”En usko, että tällaista kansainvälistä kilpailua voi ikinä tehdä epäpoliittisena. Euroviisut kytkeytyvät väistämättä moniin poliittisiin keskusteluihin ja kysymyksiin”, Pajala huomauttaa.

 

VIISUJEN RIISUMINEN poliittisesta ulottuvuudesta on hankalaa paristakin syystä. Ensinnäkin itse poliittisuuden määritteleminen on ongelmallista sekä äärimmäisen kontekstisidonnaista.

Toiseksi tavoite on ristiriitainen, sillä kilpailu on alun alkaen perustettu hyvin poliittiseksi areenaksi: Länsi- Euroopan yhteisöä lähentäväksi laulukilpailuksi.

Kyseessä onkin olympialaisten ohella ehkä maailman poliittisin epäpoliittinen tapahtuma.

”Euroviisut ovat olleet paikka populaarikulttuurissa, missä on voitu käydä neuvottelua siitä, mitä Eurooppa merkitsee ja mikä kunkin maan suhde Eurooppaan on”, Pajala kertoo.

 

KYSYMYS KILPAILUN poliittisuudesta on ajankohtainen, sillä Eurooppa ja eurooppalaisuus ovat juuri nyt kyseenalaisempia kategorioita kuin aikoihin.

Mari Pajalaa houkuttaa ajatus yhdistää leikillisesti toisiinsa Brexit ja Britannian kaksijakoinen suhtautuminen Euroviisuihin.

”Briteissä hallitseva euroviisukulttuuri on ollut hyvin ironista ja Eurooppaan etäisyyttä ottavaa. Eurovision- laulukilpailu on ehkä ollut osa euroskeptistä perinnettä Briteissä”, hän pohtii.

Iso-Britannia ei ole suinkaan ainoa vastavirtaan kulkija. On pikemminkin tyypillistä, että suhtautuminen Euroviisuihin vaihtelee huomattavasti osallistujamaittain.

Tietyissä maissa viisut kuuluvat vuoden katsotuimpiin yksittäisiin ohjelmiin, toisaalla kilpailua hädin tuskin tunnetaan.

”Esimerkiksi Maltalla Euroviisut ovat jostain syystä iso juttu. Katsojaluvut ovat siellä todella suuria”, Pajala paljastaa.

 

TÄNÄ VIISUKEVÄÄNÄ kilpailun poliittinen jännite on ilmeinen, sillä kisojen järjestäjämaan Ukrainan ja Venäjän viisuedustaja Julia Samoilovan välille on syntynyt kiista maahantulooikeudesta.

Kiistan syynä on Samoilovan esiintyminen Krimillä järjestetyssä konsertissa kesällä 2015 ilman Ukrainan viranomaisten edellyttämää lupaa. Venäjä liitti Krimin itseensä osana keväällä 2014 alkanutta Ukrainan sotaa.

EBU kertoi virallisessa tiedotteessaan 13. huhtikuuta tarjonneensa Venäjälle mahdollisuutta osallistua kilpailuun joko satelliittiyhteyden välityksellä tai vaihtamalla itselleen kokonaan uuden edustajan.

Kumpikaan vaihtoehto ei Venäjälle lopulta käynyt, joten maa on jäämässä tämän vuoden epäpoliittisesta laulukilpailusta pois – poliittisista syistä.

Kurkistus kisan kohuihin

2016: Ukrainan kappaletta 1944 ja sen voittoa vuoden 2016 Euroviisuissa pidettiin poliittisena. Edustuskappale kertoi Stalinin vuoden 1944 vainoista Krimillä ja se tulkittiin vertauskuvaksi uudesta Krimin kriisistä.

2009: Georgia vetäytyi kisasta pois, sillä EBU katsoi maan edustuskappaleen We Don’t Wanna Put In piikittelevän Venäjän silloista pääministeriä Vladimir Putinia.

2004: Iso-Britannia jäi maan historian huonoimpaan tulokseen ja nollaan pisteeseen edustuskappaleellaan Cry Baby. Briteissä surkean menestyksen syyksi pääteltiin maan päätös osallistua Irakin sotaan.

1976: Turkin miehitys Kyproksella sai Kreikan vetäytymään protestiksi vuoden 1975 Euroviisuista. Seuraavana vuonna maa osallistui kisoihin kappaleella Panagia Mou, Panagia Mou, jonka sanoituksissa kritisoidaan Turkin ulkopolitiikkaa.

1974: Italian yleisradioyhtiö ei televisioinut maan omaa euroviisuesitystä Si, jonka katsottiin ottavan kantaa kilpailun jälkeen pidettyyn kansanäänestykseen maan avioliittolaista.