Tässä paikassa
10.12.2019

Tässä paikassa: Paluu pornokadulle

Teksti:
Miika Tiainen
Kuvat:
Teemu Perhiö

Ensimmäisenä iltana äiti ja isä jättivät minut tienlaitaan. Itketti. Tampereentien Siwan hyllyjen välissä nielin kyyneleitä.

Palatessani pysähdyin Aninkaistensillalle ja haistelin pimenevän illan tuoksua. Olin maailmojen välissä. 

Pornokatu ei ollut katu vaan kadun puolikas, tien toisen puolen talot kääntyivät sisään harmaiden muuriensa taakse. Eivät ne päästäneet meitä lähelleen, osoitekin oli eri: Ketarantie, ei Verkatehtaankatu.
 

Se oli ensimmäinen oma kotini. Asunnon eteinen oli loputtoman mittainen käytävä. Levitin sen varrelle pisimmän räsymaton, mitä löytyi. Se peitti juuri ja juuri harmaan muovimaton.

Likaisen ikkunan takaa katselin avautuvaa maisemaa Satashellin parkkipaikalle. Mäkkärin ja Hesen logot valaisivat linja-autoasemalle kiiruhtavien matkalaisten iltaa. Sieltä myös minä pakenin viikonloppuisin Helsinkiin. Elin lähtöjen välissä.

Öisin huoltamon taakse kerääntyivät niin poliisit kuin mopoautoilijat. Majoneesia tihkuvat burgerit ja ranskikset katosivat ahnaisiin suihin. Välillä kajarien räme herätti koko talon. Usein mekin kävelimme autokaistalle hakemaan yöruokaa baarireissun jälkeen.
 

Pornokatu aukesi huoltamon takaa. Sen liikkeet koostuivat lähinnä strippiluolista ja seksivälinekaupoista. Kyltit kertoivat: tiistaisin lesbo-show, tänään esiintyy Sabina.

Väliin mahtui tilitoimisto, leipomo, autokauppa, lastentarha ja Bambu Garden, joka ei nimestään huolimatta ollut kiinalainen ravintola. Se oli karaokejuottola. Tarhan lapset pääsivät päivisin ulkoilemaan karsinaan, joka oli rajattu talojen ja parkkipaikkojen väliin.

Korttelin päädyssä kebab-yrittäjät vaihtuivat tiuhemmin kuin muistan. Yhdessä vaiheessa ikkunassa luki Ronja samalla kun valokyltissä Mir. Ei nimellä väliä ollut, iskender oli samaa siitä huolimatta.

Ihmisiin en yrityksistäni huolimatta tutustunut. Toista seinänaapuriani en nähnyt koskaan. Kuvittelin hänelle hurjia kohtaloita. Postilaatikkoyritysten bulvaani? Paennut Mallorcalle? Lukitsi itsensä vahingossa vessaan eikä päässyt koskaan ulos?

Todennäköisesti hänkin oli vain yksin.

Syvällisimmäksi kontaktikseni jäi sen toisen Siwan kassa, jonka kanssa vaihdoimme merkitseviä katseita.
 

Eräänä päivänä yläkerran patteri meni rikki ja vesi tuli katosta läpi. Evakuoin paniikissa kirjani ja tavarani turvaan tulvan alta. Asunto peiteltiin useiksi viikoiksi muoveihin ja kuivauslaitteiden hurinaan. Olin kotien välissä.

Palattuani paikka ei enää tuntunut omalta. Olin jo avautunut Turulle, nyt oli aika avautua uudelle kodille. Lokakuisena viikonloppuna käärin maton rullalle ja lähdin.

C-rapun ikkunaan jäi palamaan laavalamppu.
 

Lue lisää

Maailmankaikkeuteni Halinen

”En osannut pelätä loukkaantumista, vaikka kompastuin ja teloin jatkuvasti itseäni. Eivätkä loukkaantumiset saaneet minua yhtään varovaisemmaksi. En enää edes itkenyt kun näin raajoistani vuotavan verta. Siihen aikaan vatsassani ei vielä möyrinyt samalla tavalla kuin nykyään, kun katson korkealta paikalta alas.” (6/2019)

Olen kaivannut sinua, Kerttuli

”Kun minä muutin Kerttuliin, sinä et ollut mitään. Kukaan ei puhunut sinusta, ei sanallakaan. Mutta jos on Portsasta, se kuuluu kertoa, koska siellä syreenit kukkivat kauniiden talojen pihoilla, ja talojen sisuksissa kauniit ihmiset kilistelevät korkeita laseja.” (5/2019)