Kulttuuri
14.10.2010

Teatteri: Dogma-näytelmä Suomi-filmin hengessä

Jo-Jo teatteri ottaa 15-vuotisjuhlanäytelmässään rohkean ja harkitun riskin. Markku Pölösen oman samannimisen dogma-elokuvan pohjalta käsikirjoittama Emmauksen tiellä on toisaalta puhutteleva, toisaalta hämmentävä kokonaisuus.

Näytelmässä näytellään näyttelemistä. Henkilöt kommentoivat käsikirjoitusta, ohjausta ja tekoprosessia itseironisella tavalla. Samalla kommentit pakottavat katsojan miettimään omaa rooliaan näytelmän vastaanottajana.

Juoneen ja roolihahmoihin eläytyminen keskeytyy toistuvasti. Katsoja joutuu pohtimaan, onko keskeneräisyyden tuntu tarkoituksellista. Juonen sekaan ujutetut kommentit ovat hauskoja, mutta välillä myös väkinäisiä. Toisaalta näytelmä ottaa osuvasti kantaa esimerkiksi pienten harrastajanäyttämöiden taloudelliseen asemaan. Tekotapa on samalla viittaus Pölösen alkuperäiseen elokuvaan, joka on tehty lyhyessä ajassa pienellä budjetilla ja sen kummemmin leikkaamatta.

Tarina on sinänsä tuttu. Tapahtumapaikkana on suomalainen maaseutu, jumalan hylkäämä kolkka, josta rakennemuutos on vienyt maanviljelijät ja palvelut pankkia ja postia myöten. Pölösen teksti piirtää hyvin tarkalla kädellä muutaman vuosikymmenen takaisen maalaismaiseman. Näytelmää säestää iskelmäparaati, joka vie katsojan mielikuvissa menneille vuosikymmenille.

Päähenkilö Rauno (Rainer Salonen) palaa lapsuutensa maisemiin ja kohtaa samalla kipeitä muistoja ja selvittämättömiä asioita. Henkilön tragedia on vieraantuneisuus. Rane on muuttanut nuorena Helsinkiin, opiskellut ja saanut taloudellistakin menestystä, mutta ei ole löytänyt onnea.

Hän on menettänyt juurensa ja tuntee itsensä vieraaksi niin maalla kuin kaupungissakin.

Maaseudulla kaukana sivistyksestä elävät nurkkakuntaiset maalaiset puolestaan vaikuttavat rehellisesti nauttivan elämästään ja sen pienistä iloista.

Kylä on täynnä puolihullua väkeä, joka elää vailla sen suurempia suunnitelmia ja tavoitteita. He elävät omassa maailmassaan, jossa haaveet, toiveet ja mielikuvitus saavat todellisuutta suuremman roolin. Alkoholismi, työttömyys ja muut sosiaaliset ongelmat ovat jokapäiväisiä tuttuja.

Erinomaisen roolisuorituksen Mankka-Arvina tekee Petteri Takkinen. Hän on uskottava ja kuitenkin liioittelematon kylähullu, jota ei ehkä ole siunattu järjellä, mutta sitäkin suuremmalla sydämellä. Myös Arvin morsiamena Rebekkana nähtävä Mia Artesola on loistava sivukylän prinsessan roolissa. Juonen myllerryksen ja sekasorron keskellä ainoa järjen ääni on Ranen pilven reunalla istuva isoäiti (Anneli Larkia), joka jakaa neuvojaan maan päällä kulkeville.

Teksti: JENNI ELO

Kuva: TIMO KORKALAINEN

Emmauksen tiellä Jo-Jo teatterissa 13.11. saakka

Ohjaus: Jaakko Loukkola

Käsikirjoitus: Markku Pölönen