Kulttuuri
02.04.2009

Teatteri: Työmaan painajaiset

Pimeässä tehtaassa nukkuvat mielenosoittajat heräävät megafonin lävistävään ääneen. Virkavalta vaatii valtaajia poistumaan autiosta rakennuksesta. Nuoret äänet alkavat neuvotella. Alku näytellään täydellisessä pimeydessä.
Kun valot syttyvät, paljastuvat persoonat (lat. persona = naamio) koko yllättävyydessään. Kaikilla on yllään karnevalistiset kasvomeikit ja mustat vaatteet. He ovat työläisiä. Arkkityypit alkavat elää naamioidensa mukaan ja järjestävät entisen työnantajansa näytelmälliset hautajaiset. Poliisilla on täysi työ tämän käsittämättömäksi kääntyvän melodraaman pysäyttämisessä. Ryhmällä on kuitenkin kirkas suunnitelma ja ikiaikaisen karnevaalin aseet sen toteuttamiseen.

Työläisten asiallahan tässä ollaan, etenkin niiden hiljattain pihalle potkittujen tehdastyöläisten, joiden liukuhihnat vietiin nenän alta kaukomaihin takomaan enemmän voittoa. Massalomautukset ovat meidän aikamme tragedia, jota tullaan kenties vuosien päästä muistelemaan lopun alkuna. Näytelmä ottaa pistävästi kantaa ajankohtaiseen aiheeseen.
Vaikka Työnantajan hautajaiset on hillitön komedia, sen synnyttämä nauru kumpuaa pelosta ja epätoivosta. Nauru on irvistykseen hitsatun naamion naurua, inhimillinen defenssi pahaa vastaan. Elina Kilkun ohjaus hyödyntää tätä tunnelmaa älykkäästi. Joskus ylinäytteleminen ja commedia dell'arten stereotyyppinen hahmokavalkadi paljastavat suuremman totuuden. Ja niin kovin usein totuuden kertominen jää hullun tehtäväksi.
Näyttelijät suoriutuvat hulluudesta hienosti. Jukka Kittilän esittämä Professori on aidosti kauhistuttava hahmo. Eeva Leväsen roolityöskentely makaaberina porvarisleskenä on pidäkkeetöntä ja raikasta. Vieläkin hävyttömämpään suuntaan näyttelijöillä olisi varaa liikkua, vaikka kokemus on jo nyt kokonaisvaltainen ja yhteistyö toimii ilahduttavan hyvin.
Vaikka asetelma vihjaa pakkolomautettujen viimeaikaisiin mielenilmauksiin, ei hullunkurista tilannetta voi olla yhdistämättä taideopiskelijoihin, hippeihin, yhteisöllisyyden etsijöihin ja kerta toisensa jälkeen lytättyihin talonvaltaussuunnitelmiin. Tavallaan näytelmä antaa vaivihkaisen avaimen uudenlaiseen vallankumoukseen. Olemme todenneet, ettei auktoriteettien kanssa voi neuvotella neuvottelemalla, kansalaistottelemattomuudella eikä uhoamalla. Kuinka he suhtautuisivat psykodraamaan?
Työnantajan hautajaiset.
Käsikirjoitus Dario Fo.
Sovitus ja ohjaus Elina Kilkku.
Pääosissa Siiri-Maija Heino, Kalle Keijonen, Jukka Kittilä ym.
Esityksiä 16.5. saakka Turun Ylioppilasteatterissa.

Teksti: Jantso Jokelin
Kuva: Matti Vahtera

Turun ylioppilaslehti 7/2009 (3.4.)