Kulttuuri
18.06.2019

Teatteriarvio: Abortin musertava yksinäisyys paljastuu Turun ylioppilasteatterin Kuutissa

Teksti:
Maria Mäkituomas
Kuvat:
Nadja Uusiperhe
  • Vauhdikkaammat kohtaukset antavat katsojalle hengähdystaukoja painavan aiheen äärellä. Mystisten tanssijoiden keskellä Melissa Jolman näyttelemä hahmo.

Sairaanhoitajan sanat kuulostavat suorastaan syytöksiltä: jonkun läheisen on pakko tulla hakemaan sairaalasta, sillä rajun toimenpiteen jälkeen ei saa lähteä yksin. Mutta entä jos ei ole ketään, joka tulisi hakemaan?

Viime aikoina aborttioikeus, tai tarkemmin sen rajoittaminen, on herättänyt eettiseltä kannalta kansainvälisesti keskustelua. Nadja Uusiperheen esikoisohjaus ja -käsikirjoitus Kuutti on siksi erittäin ajankohtainen.

Turun ylioppilasteatterin näytelmä kertoo abortista yksilön kokemuksen kautta, ja tuo päivänpolttavaan keskusteluun mukaan henkilökohtaisen ulottuvuuden.

Surua huumorin siivittämänä

Kuutti seuraa kahta aborttitarinaa läheltä, lyyrisesti ja sensuroimatta. Esitys koostuu vuoroin viipyilevistä ja vuoroin välähdyksenomaisista kohtauksista, joissa vallitsee kuulluksi tulemisen tarve. Juonen sijaan esitystä kannattelevat vahvat henkilöhahmot.

Ympäristöteemat yhdistetään omaperäisesti aiheeseen. Uhanalaiset saimaannorpat symboloivat niin ainutlaatuisuutta, ahdasmielisyyttä kuin sitäkin, että pinnan alla voi piillä paljon sellaista, mitä ihmiset eivät toisistaan näe.

Karoliina Honkanen, Melissa Jolma ja Olga Rantalaiho vakuuttavat kukin rooleissaan vavahduttavine monologeineen. Katsojaa ei säästetä, ja välillä repliikit heilahtavat inhorealismin puolelle.

Mieleen painuu unenomainen kohtaus, jossa nainen ja Eljas Viitasen näyttelemä syntymätön lapsi keskustelevat. Aborttia fyysisesti kuvaava kohtaus valotehosteineen viipyy ajatuksissa vielä esityksen jälkeenkin.

Humoristiset, tanssintäyteiset kohtaukset eivät katkaise esityksen kulkua, vaan vievät melankolista tarinaa kiinnostavasti eteenpäin. Tähän tarkoitukseen käytetään myös vähäeleisiä videoita, jotka antavat aikaa juuri nähdyn ja kuullun käsittelyyn.

Tilaa hyödynnetään esityksessä monipuolisesti, ja Veera Knuutilan sävellystyö on miellyttävää kuunneltavaa niin painavissa kuin kepeämmissäkin tunnelmissa.

Mies on läsnä, mutta marginaalissa

Ahdistuneen miehen näkökulmaa tuodaan esityksessä ansiokkaasti esille, ja siksi sitä olisi voinut käsitellä enemmänkin.

Ville Flyktin näyttelemää mieshahmoa lukuun ottamatta miehen rooli jää näytelmässä melko sivuun. Se on harmi, sillä näytelmän naishahmojen koskettavia monologeja kuunnellessa alkaa miettiä, minkä takia vastuu ja myös häpeä vyöryvät vain heidän kannettavakseen.

Yksityiskohtaisempi miehen puheenvuoro olisi voinut antaa vastauksia tähän epäkohtaan: miltä abortti voi tuntua miehestä, ja mikä mahdollisesti estää tukemasta naista.

Näytelmässä ei nähdä kumppaniaan tukevaa miestä – mutta toisaalta ei nähdä ystäviä tai ymmärtäväisiä terveydenhuollon ammattilaisiakaan, jotka olisivat naisen vierellä vaikealla hetkellä. Näytelmän kuvastama musertava yksinäisyys on todellista joillekin abortin kokeneille.

Vastapainoksi synkkyydelle kaipaisi tarinaa, jossa suru ja ahdistus koettaisiin yhdessä.

Miksi rankaista kärsivää?

Kuutti osoittaa, että aborttiin liittyy yhä häpeänsekaisia tunteita, vaikka abortti on suomalaisessa yhteiskunnassa laajalti hyväksytty ja ihmisoikeudeksi luokiteltava asia. Lähimmäiset saattaisivat kyllä ymmärtää ja auttaa, mutta kynnys heille uskoutumisesta voi tuntua naisesta ylitsepääsemättömältä.

Lisäksi näytelmä muistuttaa, että abortti kestää kokemuksena kaikkine järjestelyineen ja toipumisaikoineen paljon kauemmin kuin muutaman tunnin. Kukaan ei ryhdy siihen kevyin perustein.

Aborttioikeuden rajoittaminen maailmalla tuntuu siksi käsittämättömältä: miksi rankaista kärsivää yhtään enempää?

Kuutti ohjaa ajattelemaan aborttia henkilökohtaisena kokemuksena, jota kenenkään ei pitäisi joutua käymään läpi yksin.

Turun Ylioppilasteatteri: Kuutti. Ohjaus ja käsikirjoitus: Nadja Uusiperhe. Vieraileva assistentti ja sävellystyö: Veera Knuutila. Tuottaja: Roosa Vastamäki. Graafinen suunnittelu: Oona Raadelma. Puvustus: Minea Lehtinen. Lavastus ja tarpeisto: Jouni Kekkonen. Tarpeiston avustaja: Elina Tuominen. Valosuunnittelu: Anniina Salminen. Näyttelijät: Ville Flykt, Karoliina Honkanen, Melissa Jolma, Olga Rantalaiho ja Eljas Viitanen. Tanssija projisoinneissa: Arttu Wäänänen.

Ensi-ilta 15.6.2019.

Tulevat esitykset: ti 18.6. klo 19 / ke 19.6. klo 19 / to 20.6. klo 19 / ti 25.6. klo 19 / to 27.6. klo 19 / pe 28.6 klo 19 / la 29.6 klo 19

Liput myynnissä osoitteessa turunylioppilasteatteri.fi/liput.

Lue lisää

Arvio: Turun ylioppilasteatterin riemukas raakile

Pakon edessä ja lyhyessä ajassa kokoon kursittu Odottaessa antaa absurdien tilanteiden puhua puolestaan. (2018)

Nyt puhuvat Turun ylioppilasteatterin näyttelijät: ”Syrjintä ei ole aikaisemmin tullut näin vasten kasvoja”

Turun yliopiston opiskelijat Nuppu Ervasti ja Elisa Kinnunen eivät kelvanneet klassikkonäytelmän tähdiksi. (2018)

”Harrastajien kanssa olen vapaa”

Turun ylioppilasteatterin vieraileva ohjaaja Juha Hurme on luonnontieteisiin hurmaantunut rationalisti, jota inhottavat parrakkaat Väinämöiset. (8/2016)