Turusta Helsinkiin ja takaisin 30 min välein. OnniBus.
Kulttuuri
24.04.2017

”Teksti on parhaimmillaan älykkäämpää kuin kirjoittajansa” – kirjailija Iida Rauma ja graafikko Tomi Tuominen puhuvat luovuudesta

Teksti:
Miikka Rusi
Kuvat:
Nella Keski-Oja
  • Luovaa työtä on hyvä rytmittää. Iida Rauma pitää usein taukoa Nummenrannassa.

Työelämässä kaivataan yhä enemmän luovaa ajattelua. Luovan kirjoittamisen opettaja, graafikko ja kirjailija kertovat, mitä luovuus on ja mistä sen voi löytää.

Kaikkihan me tiedämme oikein hyvin, mitä luova ajattelu tarkoittaa ja millainen on luova ihminen. Ainakin niin sitä luulisi, kunnes itse luovuus tulisi kyetä määrittelemään.

Kirjailija ja yliopisto-opettaja Niina Repo tunnustaa opettaneensa vuosia luovaa kirjoittamista ennen kuin kyseenalaisti, mitä tuo oppiaineen nimessä mainittu käsite todella merkitsee.

Lopulta hän valitsi käyttöönsä eri paikoista yhdistelemällä seuraavanlaisen määritelmän:

”Luovuus on käyttökelpoisten vaihtoehtojen runsautta. Lisäksi siihen liittyy myös tietynlainen riskinotto ja uusien asiayhteyksien näkeminen eli assosiointi”, Repo muotoilee.

Revon mukaan luovuuteen kannustaa leikkisä ja avoin ympäristö, jossa ei pysytellä ainoastaan tuttujen asioiden ja tiettyjen kaavojen äärellä. Ennakkoluuloton asenne ja kannustava ilmapiiri ovat silloin keskeisessä asemassa.

”Sellainen ympäristö, jossa ollaan kokeilunhaluisia ja kiinnostuneita toisten ideoista, ruokkii luovuutta. Sellainen, missä ei vedota siihen, ’miten on aina ollut tapana tehdä’”, Repo toteaa.

Turun yliopiston luovan kirjoittamisen oppiaineessa käytetään luovana sytykkeenä myös erilaisia kirjoitustehtäviä, joissa viritetään itseä huomaamaan ympäristöstään eri asioita kuin tavallisesti.

Niina Revon mukaan omaa luovuuttaan voi harjoittaa myös hyvin arkisesti missä tahansa olosuhteissa.

”Itsensä voi haastaa näkemään monenlaisia näkökulmia ja monenlaisia asioita. Silloin kääntää tavallisen tapansa katsoa toisenlaiseksi.”

Hyvä idea naurattaa

Luovuus ja luominen ovat erottamaton osa kaikkea Tomi Tuomisen työntekoa, sillä hän on paitsi graafikko, myös muusikko, dj ja sarjakuvapiirtäjä.

Monipuolisuuden huomaa hänen työhuoneestaan, jossa on tietokoneen lisäksi esimerkiksi levysoittimet, lehtien vuosikertoja ja paljon syntetisaattoreita. Kokonaisuus näyttää jonkinlaiselta musiikkilaboratoriolta.

Nykyisin Tuominen tekee kuitenkin töitä pääasiassa kotoa käsin. Työhuone sopii erinomaisesti hänen Nightsatan-bändinsä tarpeisiin, mutta kuvitustöitä siellä ei kannata yrittää tehdä.

”Kutsun tätä työhuoneekseni, mutta kun tulen tänne ja kytken virrat päälle, syntetisaattoreihin syttyy valot. Sen jälkeen työnteosta ei tule enää mitään, koska niitä on pakko näplätä vähän väliä”, Tuominen nauraa.

Kotona työskentely sopii Tuomiselle hyvin, ja hän kokeekin freelancerin vapauden tärkeäksi omaa luovuuttaan ruokkivaksi tekijäksi.

Omien aikataulujen saneleminen tarkoittaa myös pieniä iloja, kuten sitä, että lounastunnin voi pitää milloin ja missä huvittaa, ja että kirpputorille voi pyöräillä inspiroitumaan kesken työpäivän.

”Luulen, etten pystyisi luomaan mitään, jos istuisin mainostoimistossa. Ehkä juuri vapaus on se, mistä luovuus minun kohdallani syntyy”, hän pohtii. Vapaus mennä ja tulla on siinäkin mielessä tärkeää, että Tuomisen luomisprosessiin sisältyy yleensä joko kävelyä tai pyöräilyä.

Uusia ajatuksia ei välttämättä tahdo syntyä työkoneen äärellä istuessa, vaan inspiraation perässä on pakko lähteä pihalle.

”Usein ajattelen sitä, mitä pitää tehdä, ja lähden pitkälle lenkille. Yleensä, kun tulen takaisin, minulla on uusi idea päässä ja olen taas intoa täynnä”, hän toteaa.

Millaisia ne hyvät ideat sitten ovat?

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Tomi Tuominen on popkulttuurin suurkuluttaja, joka inspiroituu post-apokalyptisista elokuvista.

Oikein hyvä ajatus voi tuntua fyysisestikin hyvältä ja saa aivot pyörimään uusilla kierroksilla. Tuominen ei epäröi myöntää naureskelevansa säännöllisesti omille oivalluksilleen.

”Julisteita tehdessä hyvä idea voi tuntua vähän samalta kuin hyvä vitsi. Hykertelen yksinäni, kun odotan, että saan sen valmiiksi ja ihmisten nähtäville”, hän hymyilee.

Toisinaan erinomainen idea saattaa iskeä unessa. Silloin tulee kiire kirjoittaa yöllinen keksintö mahdollisimman nopeasti muistiin.

”Kaikkein pahinta on herätä sellaiseen oloon, että sain yöllä täydellisen idean julisteeseen, mutta en saa aamulla ideasta enää kiinni.”

Työrauhaa, kiitos!

Kirjailija Iida Rauma kuvailee luomisprosessiaan joka kerta erilaiseksi. Olennaisinta sille on kuitenkin aina yksi asia: kunnollisen työrauhan raivaaminen.

Se ei ole välttämättä helppo tehtävä, sillä hänelle työrauha merkitsee paljon muutakin kuin vain välittömän, ympäröivän hälyn eliminointia.

”Työrauha lähtee käytännön puitteista ja taloudellisista mahdollisuuksista kirjoittaa ja jatkuu siihen, että saa mielenrauhan ja luvan tehdä sellaista jälkeä kuin tekee”, Rauma muotoilee.

Täydelliset olosuhteetkaan eivät tietysti takaa tekstin tuloa tai suurta inspiraatiota. Silloin auttaa kirjailijan paras ystävä: työrutiini.

”Romaanissa on niin uskomattoman iso työmäärä, ettei se valmistuisi ikinä, ellei sitä tekisi säännöllisesti riippumatta siitä, onko inspiroitunut olo vai ei.”

Tarkoituksenmukaista ei ole kuitenkaan hakata päätään seinään. Kirjoittajalle syntyy väistämättä jaksoja, joiden aikana teksti ei yksinkertaisesti suostu etenemään. Silloin kannattaa hengähtää.

Kun kaikki aika ja energia menee yrittämisessä, mutta paperille ei synny mitään, tauon ottaminen voi olla Rauman mukaan järkevä vaihtoehto.

”Joissain vanhemman polven kirjoittajaoppaissa painotetaan, että joka ikinen päivä elämässään täytyy kirjoittaa tai muuten mistään ei tule mitään. Se ei kuulosta minusta järkevältä suhtautumiselta mihinkään työhön.”

Mikäli henkinen lukko ei tauonkaan jälkeen aukene, Raumalla on käytössä vielä viimeinen oljenkorsi. Sen hän otti käyttöönsä, kun ensimmäisen kirjan käsikirjoitus jäi polkemaan paikallaan.

”Kun muuttaa tekstinkäsittelynohjelman kirjasimen valkoiseksi, ei voi jumittaa kauhistelemaan sitä, miten hirveitä asioita kirjoittaa”, hän nauraa.

Kun hankaluuksien jälkeen teksti viimein lähtee rullaamaan uudelleen, helpotus on aina suuri.

Iida Raumalle se hetki on yksi syy siihen, minkä takia kirjoittamista jaksaa ylipäänsä tehdä. Motivaatio syntyy siitä, kun voi itse olla tyytyväinen jälkeensä.

”Joskus tekstistä tulee sellainen olo, että kirjoitin jotain ehkä itseäni parempaa. Minusta teksti on parhaimmillaan älykkäämpää kuin kirjoittajansa.”

 

Kolme luovuusvinkkiä kirjoittajalle

Kirjoitustehtävät haastavat katsomaan ympäristöä uusilla tavoilla.

1. SEURAA kuukauden ajan maanantaisin jotakin tavaraa – vaikka kahvihuoneen tiskirättiä ja havainnoi ja kirjoita siinä tapahtuneet muutokset paperille.

2. KEKSI tutulle asialle rinnakkainen, uusi käyttötarkoitus.

3. ISTU ulkona silmät kiinni ja havainnoi ympäristöä kuulon kautta. Huomioi, tulevatko äänet läheltä vai kaukaa.

Lähde: Niina Repo & Maiju Niskala 

 

Lue lisää:

Idealabra maanittelee opiskelijoita luovuuteen

Innovaatiokilpailu Turku Lab Challenge haastaa opiskelijat ideatalkoisiin syksyn osakilpailuissa. Opiskelijan innovaatio voi olla esimerkiksi sovellus, joka kertoo, mihin tänään kannattaa lähteä lounaalle. (5/2016)

Minun yliopistoni

Kirjailija Iida Rauma viihtyi yliopistossa parhaiten silloin, kun pakkohauska loisti poissaolollaan. (3/2016)

Dialogin taitaja

Turun kaupunginteatterin dramaturgi Satu Rasila opettaa päätyönsä ohella Turun yliopistossa. Hänen kursseillaan suoritetaan noppia opettelemalla, miten laaditaan kohtausluettelo ja kirjoitetaan tekstiä lavalle. (2/2016)

Koulun penkiltä kirjailijaksi

Turun yliopistossa on vuodesta 2001 toiminut luovan kirjoittamisen oppiaine. Neljä vuotta oppiaineessa työskennellyt Niina Repo on saanut nähdä monen oppilaansa julkaisevan esikoisteoksen. (9/2013)