Kulttuuri
07.02.2014

Tosirakkautta tekoälyllä

Spike Jonze tarjoaa tietokoneavusteista ihmissuhdehoitoa.

Tässäpä perusteellinen kauhukuva teille, joiden mielestä älypuhelinten kanssa räpeltäminen loitontaa ihmisiä toisistaan: parisuhde tietokoneen kanssa.

Sellaisen aloittaa Theodore Twombly (Joaquin Pheonix), joka sanelee työkseen tietokoneelle helliä rakkaus- ja kiitosviestejä toisten ihmisten puolesta. Niinpä itse itsensä Samanthaksi nimeävän uunituoreen käyttöjärjestelmän (Scarlett Johansson) kanssa rupatteleminen ei miestä liikoja kummeksuta.

Kuvaamalla Theodoren suhdetta lähipiirinsä ihmisiin ja heidän suhtautumistaan Samanthaan Her pureutuu rakkauden luonteeseen ja sille asetettaviin odotuksiin. Miten olla läsnä suhteessa, jossa vain yksi osapuoli on lihaa ja verta, kun taas toinen voi toimia ja kehittyä ajatuksennopeudella?

Theodoren ja Samanthan välisestä seurustelusta välittyy vilpitön ja lämmin kuva. Samalla suhde tarjoaa molemmille mahdollisuuden kasvaa ja oppia uutta itsestään.

Toisaalta siihen sisältyy epäilyksiä ja uuteen sopeutumista. Tekoälyn omaavana käyttöjärjestelmänä Samantha mukautuu käyttäjänsä tarpeisiin, jolloin parisuhde näyttäytyy vain Theodoren narsistisena itsepetoksena. Omalla tavalla suhde on etäinen myös Samanthalle, joka ei jaa Theodoren käsitystä ajasta ja tilasta.

Spike Jonzen tuoreimman mestariteoksen suhde teknologiaan ei ole tuomitseva tai varoitteleva, mutta toisaalta elokuva ei myöskään sokeasti hehkuta tekniikan voittokulkua. Kunnon tieteiskertomuksen tavoin Her pohdiskelee avoimesti ja haastaa katsojan mukaan. Samalla se ilahduttaa ja koskettaa tavalla, johon vain harva rakkaustarina kykenee.

Yksinkertaisen lähtökohdan inspiroimana Her kertoo humaanisti ihmisistä sekä suhteestamme teknologiaan ja toisiimme. Terveisiä maailmasta, jonka elementit ovat tuttuja taskunpohjaltasi.

****½

Ilkka Hemmilä

Her (USA, 2013, 126 min)

O&K: Spike Jonze

N: Joaquin Pheonix, Scarlett Johansson, Amy Adams, Rooney Mara